sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko

Håkan Nesser: Toden ja ilveen verkko
Kustantaja: Tammi 2015, Bon -pokkarit (ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi v. 1999)
Alkuteos: Det grovmaskiga nätet, 1993
Suomentanut: Saara Villa
Sivuja: 272

Håkan Nesser on minulle niitä dekkaristeja, joita olen halunnut pitkään lukea. Moni on minulle niitä kehunut ja vihdoin sain aikaiseksi tutustua miehen tuotantoon. Päätin aloittaa ihan alusta ja lukea Van Veeteren -sarjan ensimmäisen osan Toden ja ilveen verkko

Kirja sijoittuu kuviteltuun paikkaan, Maardamiin. Komisario Van Veeteren saa varsin kinkkisen murhan selvitettäväkseen. Nuori opettajanainen on murhattu kodissaan raa'asti, paikalla on ollut hänen tuore aviomiehensä ja kollegansa, joka ei muista illan tapahtumista juuri mitään. Onko hän murhannut vaimonsa vai ei? Kuten arvata saattaa, ruumiit eivät jää tähän...

Van Veeteren on onnistunut, joskin aika klassinen, dekkarihenkilö. Hän on juro, mutta jämpti. Ei niin kovin sosiaalinen ja melko viiltäväsanainen. Hiillostaa kuitenkin epäiltyjä taitavasti. Muut poliisit jäivät tässä ensimmäisessä osassa melko taustalle. Alku tempaisi minut vauhdilla mukaan, joskin pieni ennalta-arvattavuuden tuulahdus häilyi jo tässä vaiheessa. Tarina kantoi kiinnostavana melkein loppuun asti, mutta jostain syystä loppuvaiheilla se koki vähän hiipumista. En oikein osaa eritellä, mistä pieni alamäki johtui... Ärsyynnyin lukiessani hieman siihen, että johtopäätöksiä tehtiin vähän liiankin mutun perusteella ja vailla suurempaa logiikkaa. Pakko mainita, että tehokeinona käytetty kolmen pisteen käyttö meni tässä kirjassa todella yli. Huvikseni laskin, että yhdellä sivulla oli esimerkiksi 15 kertaa kolme pistettä. Melko raivostuttavaa.

Kokonaisuutena sanoisin, että Toden ja ilveen verkko on aika mukiinmenevä dekkari. Se ei suinkaan ollut huono, mutta koska luen aika paljon dekkareita, on vaatimustaso dekkareihin kai aika korkea. Pakko muuten mainita, että kirjan nimi ei jostain syystä ole mielestäni erityisen houkutteleva eikä kansikaan minua vedä puoleensa. Nesserin suhteen en ole kuitenkaan luovuttamassa. Luulen että seuraavaksi käyn Barbarotti -sarjan kimppun tai luen kirjailijan näiden sarjojen ulkopuolisia teoksia. 


★★★ -


Muualla:  Kuutar lukee, Kuristava kirsikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti