maanantai 9. maaliskuuta 2015

Inger Frimansson: Kissa joka ei kuollut

Inger Frimansson: Kissa joka ei kuollut
Kustantaja: Like, 2009
Alkuteos: Katten som inte dog, 2000
Suomentanut: Anu Koivunen
Sivuja: 357

Kaipasin luettavakseni jotain mukaansatempaavaa dekkaria, jota saisi helposti luettua ilman suurempaa keskittymistä ja vaikka vähän väsyneenäkin. Minulle vinkattiin Inger Frimanssonista, ja siihen tartuinkin kiinnostuneena, koska kirjailija olikin minulle entuudestaan vieras. Näitä pohjoismaisia dekkaristeja on niin valtavan paljon, että näissä menee jo sekaisinkin, mutta Frimansson erottui mielestäni positiivisesti aiempien joukosta.

Kissa joka ei kuollut oli juuri sitä mitä kaipasinkin: nopealukuista, kiinnostavaa ja jännittävää! Sanottakooon muuten, että kirjan nimi on mielestäni jopa vähän hölmö eikä varsinaisesti rohkaise kirjaa kyllä lukemaan. Ehkä minulla meni jotain ohi, mutta en myöskään täysin saanut kiinni tuosta kirjan nimestä ja tarinassa säännöllisesti vilahtavista kissoista.

Dekkareille tyypilliseen tapaan tässäkin kuolee joku, mutta asetelma on mielenkiintoisen erilainen, kun tapahtumia katsellaankin nyt tekijän silmin. Lukijaa autetaan ymmärtämään, etteivät tämänkaltaiset rikokset ole niin yksioikoisia kuin voisi luulla, vaan jollei tekijä nyt täysin psykopaatti ole, saa hän taakakseen raskaan lastin, nimittäin syyllisyyden. Tämä syyllisyyden, pelon ja katumuksen valottaminen olikin mielestäni kirjan parhaita puolia.

Perinteisestä poikkeavaa tässä oli myös se, että tappaja on varsin inhimillinen ja jopa hänen tekonsakin tuntuu ymmärrettävältä. Minulla ainakin heräsi suuri sääli tätä päähenkilöä kohtaan, koska tämä jopa hätävarjelulta tuntuva teko syöksi elämän totaaliseen alamäkeen. Parisuhde joutui kovalle koetukselle, työnteko alkoi olla mahdotonta ja pian jopa yksinolokin. Kirjan ansioiksi lukisin myös "perusdekkareita" syvemmän kuvauksen ajatuksista ja mielenliikkeistä. Myöskin henkilöt olivat onnistuneita ja kiinnostavia.

Kirjan tunnelma on varsin tiivis ja loppua kohden vain tiivistyy. Minä spekuloin mielessäni jos jonkinlaisia mahdollisuuksia, mihin juoni olisi voinut kehittyä ja sivut kääntyilivät vinhaa vauhtia. Hieman petyin kyllä kirjan loppuosaan, mielestäni se oli paikka paikoin aika absurdi sekä irrallinen ja loppusilaus hieman lattea. Kokonaisuudessaan Kissa joka ei kuollut oli kuitenkin varsin toimiva ja mukaansatempaava ja aion kyllä Frimanssonin kirjoja jatkossakin lukea kun dekkarinälkä iskee.


★★★ ½


Kirjan ovat lukeneet lisäkseni ainakin Leena Lumi, Annika ja Roz

6 kommenttia:

  1. Tämä on ihan uusi tuttavuus minulle, mutta olen lukenut jonkin postauksen tästä. Minäkään en oikein tykkää tuosta kissanimestä. Kissat ovat niin söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo nimi ei oikein minusta edes oikein kerro tästä kirjasta...

      Mutta kyllä Frimanssonin nimi kannattaa mieleen laittaa!

      Poista
  2. Tuulia, en nyt muista enää loppua, mutta kirja oli minusta tosi hyvä. Pidän muutenkin Frimanssonin dekareista ohi muutaman muun ruotsaliaisen dekkaristin. Tässähän muistaakseni lukija väistämättä tunsi sympatiaa syyllistä kohtaan. Frimanssonilta olen lukenut varmaan kaikki suomennetut, mutta erityisen hyytävä on Hyvää yötä rakkaani ja sen itsenäinen jatko-osa Varjo vedessä. Myös Pimeyden jäljet jättää muistijäljen. Luen nämä kaikki tässä mainitut uudelleen muutaman vuoden välein. Vain Rotanpyytjä ja Pahaa pelkäämättä eivät vielä houkuta uusintalukuun.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin tässä vielä keväällä noista listaamistasi lukea jonkun, minkä nyt sitten kohtalo (eli mitä on kirjastosta saatavilla) heittääkään ikinä eteeni!

      Kirjan lopussa tosissaan reissattiin Afrikassa ja minä jopa odottelin että herääkö päähenkilö kohta jostakin unesta tai psykoosista ja koko matka on ollut vian kuviteltua, mutta ei kuitenkaan.

      Poista
  3. Pidin minäkin tästä kirjasta, vaikka tosiaan loppua kohden meni touhu hieman absurdiksi, kun piti matkustaa niin pitkälle asioita märehtimään. Eikä oikeastaan sekään, mutta mitä siellä tapahtuu. Kokonaisuutena kirja oli kyllä varsin mainio trilleri (kirjan nimi jäi muuten minullekin hieman arvoitukselliseksi, vaikka kissa kirjassa olikin). :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, reissu kaikkine safareineen ja eriskummallisine tapahtumineen olivat vähän outo juttu kokonaisuudessaan. Hah, ei voi ainakaan ennalta-arvattavaksi kutsua!

      Poista