sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Anne Tyler: Hengitysharjoituksia
Kustantaja: SSKK, 2000
Ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä 1989 Otavan kustantamana
Alkuteos: Breathing Lessons, 1988
Suomentanut: Saara Villa
Kansi: Jaakko Ollikainen
Sivuja: 316
Täällä taas, pitkästä aikaa! Blogitaukoni on ollut melkein yhtä pitkä kuin lukutaukoni. Perhesyitä, tiedättehän... Nyt yritän kuitenkin pitkästä aikaa käynnistellä taas molempia, niin lukemista kuin bloggaamistakin. Lukupiirikirjana luimme tällä kertaa Anne Tylerin Hengitysharjoituksia, joka toimi kyllä ihan kelpoisena lukemisen käynnistelijänä.
Kirja kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, tai oikeastaan heidän yhdestä päivästään. Vai vaihtuiko siinä päivä jossakin välissä? Ei mielestäni. Pariskunta, Maggie ja Ira ovat ilahduttavan tavallisia ilahduttavan tavallisine ongelmineen ja arjen hankaluuksineen. Maggie töppäilee auton kanssa, mokailee erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja Ira taas yrittää tasapainoilla kertakaikkisen tunkeilevan ja tapahtuma-alttiin vaimonsa kintereillä.
Tapahtumat tuntuivat äkkiseltään vähän irrallisilta. Ensin pariskunta menee vanhan ystävänsä puolison hautajaisiin. Sen jälkeen he, tai pikemminkin Maggie, taivuttelevat kotiinsa heidän entisen miniänsä ja lapsenlapsensa. Pikaisesti ajateltuna kummallakaan ei ollut kovin suurta merkitystä. Mutta ehkä olikin, ehkä merkitykset olivatkin vähän syvemmällä näissä näennäisen tavallisissa kuvioissa. Ja mahtuihan sinne väliin hauska episodi tien päälläkin! Kirjan pointti ehkä olikin näiden kahden niin tavallisen ihmisen jonkinlainen räpiköiminen keski-iän kriisissä sekä toisaalta taas eräänlainen henkinen kasvu.
Anne Tyler on minulle uusi tuttavuus. Hänen kirjojaan minulta löytyy jokunen hyllystäkin, mutta nyt vasta sain häneen ensikosketuksen. Ja ensikosketus kyllä takasi myös sen, että tämä ei jää tähän. Pidin kovasti kirjailijan tyylistä! Siinä on jotain carolshieldsmäistä, jotain arkista, jotain syvällistä. Tyler on Shieldsin tapaan taitava kuvaamaan pieniä elämän sattumuksia, tekemään tarkkoja havaintoja ja toisaalta taas saamaan lukijalle hyväntahtoisen hymyn huulille. Sekä Tyler että Shields ovat erinomaisia henkilöhahmojen luojia. Tässäkin kirjassa Maggie oli mielestäni mainio! Hieman heikkouksiakin kirjasta löytyy, koin vanhojen tapahtumien muistelemisen ehkä vähän turhankin perinpohjaisena ja puuduttavana. Ajoittain kirja oli hieman tylsä, mutta vain hieman. Kokonaisuus kuitenkin toimi mainiosti!
Kirjan kansi on muuten aika luotaantyöntävä! Näemmä kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1994.
★★★ ½
Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie
Tunnisteet:
1989,
3.5/5,
Otava,
Otavan kirjasto,
Pulitzer -palkitut,
Tyler Anne,
Yhdysvallat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä taitaa löytyä minultakin hyllystä. Luin sen joskus vuosia sitten, enkä muista paljoakaan, mutta sen muistan, että pidin. Siitä lähti vakaa aikomukseni on ollut lukea Tyleria, mutta se on jotenkin jäänyt. Seuraankin mielenkiinnolla, jos luet enemmänkin hänen kirjojaan, vinkit tulevat tarpeeseen.
VastaaPoistaNiin ja tervetuloa takaisin!
Luen varmasti! Hyllystä ainakin löytyisi Amerikan lapset ja se, minkä kannessa on nutturapäinen nainen...
PoistaKiitos!
Kiva mun kirjoitat taas! :)
VastaaPoistaMinustakin tämä oli paras kirja, jonka olen Tyleriltä lukenut. Uudemmat jotka olen lukenut, eivät ihan ole tämän tasolle kyllä nousseet :/.
Kivaa kirjoittaa taas!
PoistaTaidan kartella niitä uusimpia, vaikka siitä yhdestä olenkin ollut vähän kiinnostunut...
Mukavaa, että bloggasit pitkästä aikaa taas! Toivottavasti lukuintoa ja -aikaa piisaa jälleen.
VastaaPoistaMaggie on niin raivostuttava päähenkilö, että huh... Mutta jotain tosi symppistä tässä kirjassa on, ja paljon isojakin ajatuksia. Jännä 1980-luvun ajankuva myös.
Toivotaan!
PoistaKomppaan, symppistä ja kasaria, molempia! Kiva kirja!
Kiva, että palasit tauolta :)
VastaaPoistaTylerin tyyli on tosiaan arkinen ja syvällinen samaan aikaan. Hän on minulle eräänlainen lohtukirjailija, joskus on vain pakko saada lukea hänen lempeitä ja lämpimiä tarinoitaan :)
Hih, oli kiva palata :).
PoistaLohtukirjailija, sinä sen sanoit! Ehkä hänestä tulee Shieldsin kanssa myös minun lohtukirjailijani!
Tämä oli kyllä kiva kirja lukupiiriin, kaikista alkutahmeuksistani huolimatta. Taisit kuitenkin ihastua tähän paljon enemmän kuin minä! Toivottavasti pidät Tylerin muista kirjoista ja jos luet Amerikan lapset, niin haluan kyllä kuulla mitä pidit :)
VastaaPoistaTylerin kirjat ovat usein tuollaisia, siis vähän tylsiä välillä :) Mutta ihanan lämminhenkisiä. Olen lukenut muutaman Tylerin; suosikkejani ovat Amerikan lapset ja Aikaa sitten aikuisina, sen sijaan Pyhimys sattuman oikusta oli vähän pettymys. Tämän Elämän tikapuilla olen aikonut lukea jo kauan.
VastaaPoistaKiva kun palailit blogimaailmaan. Kurkkaapa muuten blogimailiisi ;)
Amerikan lapset löytyy ainakin hyllystä, ja ehkä tuo toinenkin. Pistän mieleen!
PoistaOih, kipin kapin blogimeiliin! Olenkin tässä ollut reissussa ja nyt vasta pääsin kunnolla koneelle. Oli kiva palata blogimaailmaan, vaikkakin hieman hitaammalla tahdilla kuin ennen. :)