Kansi: Jenni Saari
Sivuja: 301
Kuolema Ehtoolehdossa kiinnitti heti huomioni uutuuskatalogissa. Palvelutaloon sijoittuva dekkari! Mahtavaa! Aihe veti puoleensa minua ehkä senkin takia, että olen itse joskus työskennellyt vanhainkodissa. No, varsinaisesti odotukseni eivät ehkä ihan täyttyneet. Kyseessä ei varsinaisesti ole jännityskirja (eikä sitä näköjään sellaiseksi ole edes luokiteltu, kunhan vain luulin niin), vaan pikemminkin humoristinen teos, jossa keskitytäänkin paljon hupaisiin vanhojen rouvien sattumuksiin. Vaikka tapahtuuhan Ehtoolehto -nimisessä palvelutalossa kummia. Vanha mies joutuu hyväksikäytetyksi, kokki kuolee hieman epämääräisissä olosuhteissa, johtaja yrittää keplotella ja suunnittelee ikävyyksiä asukkaiden päänmenoksi. Päähenkilö, vanha rouva nimeltään Siiri, huomaa kuitenkin juuri ja juuri ajoissa että hänkin on joutumassa juonittelun kohteeksi ihan niin kuin paras ystävänsä Irmakin...
Kirja on melko kantaaottava ja riveiltä
paistaa kritiikki nykyistä vanhustenhoidon tasoa kohtaan. Vaikka
kritiikki varmasti paljolti aiheellista onkin, oli se mielestäni
kuitenkin aivan liian kärjistettyä ja ongelmia oli kirjankin
päähenkilöillä vähän koko ajan. Jatkuvasti he joutuivat
heitteille, heistä eivät välittäneet tuon taivaallista niin omaiset
kuin yhteiskuntakaan. Tarjoilija kieltäytyy kahvilassa kantamassa
tarjotinta pöytään, palvelutalon johtaja kohauttaa olkiaan ja
poistuu paikalta vanhuksen menettäessä vieressä tajuntansa. Vaikka
kirja sisälsikin ihan kiinnostavaakin pohdintaa vanhenemisesta ja
elämästä yleensäkin, sai tuo ongelmilla paistattelu ainakin minut
välillä vähän huokailemaan.
Kuolemaa Ehtoolehdossa vaivasi
mielestäni myös monenmoinen epäuskottavuus. Henkilöt olivat
hieman epäonnistuneita (ehkä lukuunottamatta Irmaa ja Siiriä) ja
kärjistettyjä, erityisesti palvelutalon johtaja, Irman tytär ja
toisaalta myös outo motoristi Mika, joka ykskaks vain ryhtyy
tuntemattomien vanhusten edunvalvojiksi hyvää hyvyyttään. Niin
ikään monia tapahtumia sekä vanhusten hoidon arjen kuvaamista
häiritsi tuo epäuskottavuus.
Totaalisen huono kirja Kuolema
Ehtoolehdossa ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä oli
ehdottomasti hetkensä ja huumori oli paikka paikoin ihan osuvaa.
Lukeminen oli kesäisen kepeää ja helppoa, ja kirja toimi
ehdottomasti paahteisella rannalla ajankuluksi. Luin muuten, että kirjasta on ostettu elokuvaoikeudet. Elokuvaa kiinnostuksella odotellessa!
★★ ½
Jaksoin lukea muutaman sivun, sitten oma huumori lopahti ;)
VastaaPoistaKyllä minäkin sitä mieltä olen, että vaikka tässä ne hetkensä olivatkin, eivät ne kuitenkaan ihan riittäneet. Huumorinkin olisi pitänyt olla jotenkin vielä osuvampaa, jotta se olisi pitänyt kirjan kasassa.
PoistaMinusta tää oli aivan ihana :)
VastaaPoistaLukiessa ajattelin kyllä, että tämä aivan varmasti kerää myös ihailijoita! :)
PoistaHmm, varovaisen kiinnostunut olen!
VastaaPoistaKannattaa ainakin yrittää, kuten yllä huomaat, tämä on myös ihastusta herättänyt!
PoistaMinusta tämä oli jotenkin oivallinen. Asennoiduin tähän lukiessani siten, että kaikki on kärjistettyä tahallaan ja varsinaista satiirisalaattia, ja sen takia nautinkin suunnattomasti :)
VastaaPoistaTosiaan eri tavalla asennoitumalla lukukokemus olisi varmasti ollut parempi. Nyt kuitenkin vain ärsyynnyin vähän kaikesta.
PoistaPidit tästä sentään jonkin verran! :) Palvelutalon johtaja oli tosiaan vähän liian piittaamaton omaan rooliinsa, mutta kun muutenkin kirja oli pikkuisen överi niin ei se minua haitannut. Lähinnä raivostutti ja sai minut eläytymään :D
VastaaPoistaOnpas mukava tuo elokuvauutinen! Jään innoissani odottelemaan kuka saa esiintyä Irmana, joka oli siis oma suosikkini kirjassa :)
Irma oli kyllä paras! Uskon muutenkin, että elokuva tästä voisi olla aikas hyvä.
PoistaAnteeksi,
VastaaPoistamutta en malta olla kommentoimatta, kun niin päivittelette kirjan tapahtumia kärjistetyiksi ja övereiksi. Eivät ne ole. Valitettavasti mielikuvitukseni ei olisi riittänyt tällaisiin yksityiskohtiin. Ei kenellekään ole tapahtunut tätä kaikkea, mutta jokainen överiltä tuntuva yksityiskohta on tapahtunut jossain jollekulle vanhukselle.
Joka tapauksessa kiitos blogista, on kauhean mielenkiintoista lukea, miten eri ihmiset kokevat kirjan. Blogit nostavat kirjallisuuskeskustelun huiman moniarvoiseksi ja haastavat usein niin yksimielisen lehtiarvostelun. Hienoa!
Minna Lindgren
Hei!
PoistaKiitos kommentistasi, mukavaa kuulla myös kirjailijan ääni! Lienet oikeassa: kirjoittamiasi ongelmia ja tapahtumia sattuu tosielämässä jatkuvasti. Hienoa, että ongelmia tuodaankin julki ja että kirjassasi olet myös niitä tuonut! En ehkä lukiessani ajatellut niinkään sitä puolta, että eihän se varmasti olisi niin toimivaa ja tehokasta, jos kirjan henkilöille olisi sattunut vain jokin ikävä takaisku. Kyse on kuitenkin tarinasta, ja elävöittämiseksi varmasti erilaiset tehokeinot ovat tarpeen. Paljolti kyse olikin minun ensireaktiostani (ja syytä huomioida, että monen ensireaktio on ollut varsin ihastunutkin!) vailla sen syvempää analyysia. Täytyy sanoa, että kirja joka tapauksessa on varsin mieleenpainuva, ei lainkaan sellainen, jonka lukee ja unohtaa. Kiitos sinulle tärkeästä ja mieleenpainuvasta (ja myös varsin hauskasta) kirjasta!
Minä pidin kirjasta, jälkimmäisestä vielä enemmän. Olen käynyt hoitokodeissa ja nähnyt monenmoista, eikä tuo ikä ole se tärkein juju. Tuo ironia, joka noissa kukkii, voi olla monen nuoremmankin kohtalo. Ehtoolehdon pakolaisissa ironia on osuvaa, se naurattaa ja hymyilyttää.
VastaaPoistaMinä olen myös työskennellyt vanhainkodissa ja siksi ehkä liikaakin "kyttäsin" epäkohtia, vaikka ehkä niihin ei olisi niin pitänyt takertua. Katsotaan jos tuon jatko-osankin lukisi!
Poista