tiistai 30. heinäkuuta 2013

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Kustantaja: Teos, 2013
Kansi: Jenni Saari
Sivuja: 301

Kuolema Ehtoolehdossa kiinnitti heti huomioni uutuuskatalogissa. Palvelutaloon sijoittuva dekkari! Mahtavaa! Aihe veti puoleensa minua ehkä senkin takia, että olen itse joskus työskennellyt vanhainkodissa. No, varsinaisesti odotukseni eivät ehkä ihan täyttyneet. Kyseessä ei varsinaisesti ole jännityskirja (eikä sitä näköjään sellaiseksi ole edes luokiteltu, kunhan vain luulin niin), vaan pikemminkin humoristinen teos, jossa keskitytäänkin paljon hupaisiin vanhojen rouvien sattumuksiin. Vaikka tapahtuuhan Ehtoolehto -nimisessä palvelutalossa kummia. Vanha mies joutuu hyväksikäytetyksi, kokki kuolee hieman epämääräisissä olosuhteissa, johtaja yrittää keplotella ja suunnittelee ikävyyksiä asukkaiden päänmenoksi. Päähenkilö, vanha rouva nimeltään Siiri, huomaa kuitenkin juuri ja juuri ajoissa että hänkin on joutumassa juonittelun kohteeksi ihan niin kuin paras ystävänsä Irmakin...

Kirja on melko kantaaottava ja riveiltä paistaa kritiikki nykyistä vanhustenhoidon tasoa kohtaan. Vaikka kritiikki varmasti paljolti aiheellista onkin, oli se mielestäni kuitenkin aivan liian kärjistettyä ja ongelmia oli kirjankin päähenkilöillä vähän koko ajan. Jatkuvasti he joutuivat heitteille, heistä eivät välittäneet tuon taivaallista niin omaiset kuin yhteiskuntakaan. Tarjoilija kieltäytyy kahvilassa kantamassa tarjotinta pöytään, palvelutalon johtaja kohauttaa olkiaan ja poistuu paikalta vanhuksen menettäessä vieressä tajuntansa. Vaikka kirja sisälsikin ihan kiinnostavaakin pohdintaa vanhenemisesta ja elämästä yleensäkin, sai tuo ongelmilla paistattelu ainakin minut välillä vähän huokailemaan.


Kuolemaa Ehtoolehdossa vaivasi mielestäni myös monenmoinen epäuskottavuus. Henkilöt olivat hieman epäonnistuneita (ehkä lukuunottamatta Irmaa ja Siiriä) ja kärjistettyjä, erityisesti palvelutalon johtaja, Irman tytär ja toisaalta myös outo motoristi Mika, joka ykskaks vain ryhtyy tuntemattomien vanhusten edunvalvojiksi hyvää hyvyyttään. Niin ikään monia tapahtumia sekä vanhusten hoidon arjen kuvaamista häiritsi tuo epäuskottavuus.

Totaalisen huono kirja Kuolema Ehtoolehdossa ei kuitenkaan missään nimessä ollut, sillä oli ehdottomasti hetkensä ja huumori oli paikka paikoin ihan osuvaa. Lukeminen oli kesäisen kepeää ja helppoa, ja kirja toimi ehdottomasti paahteisella rannalla ajankuluksi. Luin muuten, että kirjasta on ostettu elokuvaoikeudet. Elokuvaa kiinnostuksella odotellessa!


★★ ½


14 kommenttia:

  1. Jaksoin lukea muutaman sivun, sitten oma huumori lopahti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin sitä mieltä olen, että vaikka tässä ne hetkensä olivatkin, eivät ne kuitenkaan ihan riittäneet. Huumorinkin olisi pitänyt olla jotenkin vielä osuvampaa, jotta se olisi pitänyt kirjan kasassa.

      Poista
  2. Minusta tää oli aivan ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukiessa ajattelin kyllä, että tämä aivan varmasti kerää myös ihailijoita! :)

      Poista
  3. Hmm, varovaisen kiinnostunut olen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin yrittää, kuten yllä huomaat, tämä on myös ihastusta herättänyt!

      Poista
  4. Minusta tämä oli jotenkin oivallinen. Asennoiduin tähän lukiessani siten, että kaikki on kärjistettyä tahallaan ja varsinaista satiirisalaattia, ja sen takia nautinkin suunnattomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan eri tavalla asennoitumalla lukukokemus olisi varmasti ollut parempi. Nyt kuitenkin vain ärsyynnyin vähän kaikesta.

      Poista
  5. Pidit tästä sentään jonkin verran! :) Palvelutalon johtaja oli tosiaan vähän liian piittaamaton omaan rooliinsa, mutta kun muutenkin kirja oli pikkuisen överi niin ei se minua haitannut. Lähinnä raivostutti ja sai minut eläytymään :D

    Onpas mukava tuo elokuvauutinen! Jään innoissani odottelemaan kuka saa esiintyä Irmana, joka oli siis oma suosikkini kirjassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma oli kyllä paras! Uskon muutenkin, että elokuva tästä voisi olla aikas hyvä.

      Poista
  6. Anteeksi,
    mutta en malta olla kommentoimatta, kun niin päivittelette kirjan tapahtumia kärjistetyiksi ja övereiksi. Eivät ne ole. Valitettavasti mielikuvitukseni ei olisi riittänyt tällaisiin yksityiskohtiin. Ei kenellekään ole tapahtunut tätä kaikkea, mutta jokainen överiltä tuntuva yksityiskohta on tapahtunut jossain jollekulle vanhukselle.
    Joka tapauksessa kiitos blogista, on kauhean mielenkiintoista lukea, miten eri ihmiset kokevat kirjan. Blogit nostavat kirjallisuuskeskustelun huiman moniarvoiseksi ja haastavat usein niin yksimielisen lehtiarvostelun. Hienoa!
    Minna Lindgren

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiitos kommentistasi, mukavaa kuulla myös kirjailijan ääni! Lienet oikeassa: kirjoittamiasi ongelmia ja tapahtumia sattuu tosielämässä jatkuvasti. Hienoa, että ongelmia tuodaankin julki ja että kirjassasi olet myös niitä tuonut! En ehkä lukiessani ajatellut niinkään sitä puolta, että eihän se varmasti olisi niin toimivaa ja tehokasta, jos kirjan henkilöille olisi sattunut vain jokin ikävä takaisku. Kyse on kuitenkin tarinasta, ja elävöittämiseksi varmasti erilaiset tehokeinot ovat tarpeen. Paljolti kyse olikin minun ensireaktiostani (ja syytä huomioida, että monen ensireaktio on ollut varsin ihastunutkin!) vailla sen syvempää analyysia. Täytyy sanoa, että kirja joka tapauksessa on varsin mieleenpainuva, ei lainkaan sellainen, jonka lukee ja unohtaa. Kiitos sinulle tärkeästä ja mieleenpainuvasta (ja myös varsin hauskasta) kirjasta!

      Poista
  7. Minä pidin kirjasta, jälkimmäisestä vielä enemmän. Olen käynyt hoitokodeissa ja nähnyt monenmoista, eikä tuo ikä ole se tärkein juju. Tuo ironia, joka noissa kukkii, voi olla monen nuoremmankin kohtalo. Ehtoolehdon pakolaisissa ironia on osuvaa, se naurattaa ja hymyilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös työskennellyt vanhainkodissa ja siksi ehkä liikaakin "kyttäsin" epäkohtia, vaikka ehkä niihin ei olisi niin pitänyt takertua. Katsotaan jos tuon jatko-osankin lukisi!

      Poista