tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe

Lionel Shriver: Kaksoisvirhe
Kustantaja: Avain, 2007
Alkuteos: Double Fault, 1997
Suomentanut: Hanna Sola
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Sivuja: 389

Eräänä päivänä 23-vuotias tennispelaaja, Willy Novinsky, kohtaa pelikentällä miehen, Ericin, jonka tennisura on kovassa nousujohteessa. He pelaavat erän ja lähtevät yhdessä syömään. Niin, ja rakastuvat. Eric onkin varsin valloittava persoona ja tekee vaikutuksen myös Willyn nuivahkoihin vanhempiin. Ei aikaakaan kun nuoripari on mennyt naimisiin. Heidän välillään vallitsee varsin kilpailunhaluinen, kahden huippu-urheilijan välinen suhde. Eric voittaa Willyn kaikessa muussa, paitsi tenniksessä. Toistaiseksi. Pian Eric alkaa kuitenkin pärjätä aina vaan paremmin ja paremmin... Ja voi vain arvata, mitä se saa aikaiseksi näiden kahden välillä. Ja ennenkuin he ovat viettäneet ensimmäistäkään hääpäiväänsä, on heidän suhteeseensa hiipinyt ikäviä ja katkeria piirteitä.

Rakastin Lionel Shriverin Jonnekin pois-kirjaa. Vaikkei Kaksoisvirhe yltänytkään ihan samalle tasolle, varsin hyvä se oli kuitenkin. Tekstissä paistaa sama tarkkanäköisyys, huumori ja oivaltavuus. Lionel Shriverillä on ilmiömäinen kyky vangita hetkiä ja päästää lukija niihin sisälle kuin olisi itse paikalla. Kirjailija kuvaa poikkeuksellisen taitavasti ihmisten välisiä suhteita kaikkine nyansseineen, samoin kuin tunteita ja ajatuksiakin. Henkilöt olivat mielestäni todella onnistuneita: raivostuttavia, inhimillisiä, uskottavia.

En voi kuin ihmetellä, miten joku on onnistunut kirjoittamaan tenniksestä näin mielenkiintoisen kirjan! Tokikin tennistä ja huippu-urheilua vielä suurempia teemoja kirjassa ovat avioliitto ja parisuhde sekä myös sukupuolten välinen epätasa-arvo. Ja kuinka niin monet piirteet, mitä huippu-urheilijalta vaaditaan, heijastuvat taas käyttäytymiseen parisuhteessa! Itse asiassa uskon, että Kaksoisvirhe saa monet lukijansa pohtimaan myös omaa parisuhdettaan, tai menneitä sellaisia. Joillekin henkilöiden erehtyvyys, inhimillisyys ja itse asiassa suoranainen inhottavuus voivat tuoda jopa lohtua.

Pidin siis kirjasta aivan valtavasti. Se herätti tunteita ja ajatuksia ja jää varmasti mieleeni pitkäksi aikaa. Viiden tähden sijasta kirja saa vain neljä, koska paikka paikoin kirja oli aavistuksen pitkä ja yksityiskohtainen.


★★★★ +


Muualla:

21 kommenttia:

  1. Minä olen tainnut lukea tämän ennen blogiaikaam mutta mieleen on jäänyt vahvasti se kuinka Willyä kiusasikaan miehelleen häviäminen - sääliksi kävi! Joskus kun puuskutan kaurismaisesti loikkivani siippani perässä lenkkipolulla, käy tämä kirja kieltämättä mielessä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tosiaan varmasti jokaisessa parisuhteessa on ainakin toisinaan hieman kilpailuhenkisyyttä. Willyllä ja Ericillä se tosin oli aika runsasta ja räikeää! Kieltämättä, hahmot herättivät jopa sääliä.

      Poista
  2. Hassua, miten eri tavalla tähän kyllä voi suhtautua. Minuahan vähän otti päähän hahmojen äärimmäisyys ja pidin sitä jopa hieman epäuskottavana. Hyvä kirja kuitenkin, vaikka ei tosiaan ehkä ominta minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä tosiaan taitaa jakaa mielipiteitä. Hahmot olivat kyllä varsin räikeitä, ja onneksi sellaisia ei tosielämässä usein kohtaa. Silti koin kuitenkin, että sellaisia ihmisiä voisi hyvin olla olemassa!

      Poista
  3. Minä en päässyt kirjassa alkua pitemmälle...Shriverin muut kirjat mm. Poikani Kevin on huipputeos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän lukeminen oli kyllä hieman työlästä, myönnettäköön. Mutta Shriverin tyyli on niin hieno, että sen avulla "siitä pääsi yli". Minulla on vielä Poikani Kevin lukematta!

      Poista
  4. Herätitpä mielenkiintoni, varsinkin kun Shriverin tiedän jo valmiiksi kovaksi.

    Terkuin Annika, nyt anonyyminä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shriver kuuluu ehdottomasti suosikkeihini! Vielä Poikani Kevin ja Syntymäpäivän jälkeen olisi lukematta.

      Poista
  5. Hahmot olivat tosiaan uskottavia, harmitti silti ettei löytynyt ketään lähellekään samaistuttavaa henkilöä.
    Odotin kyllä enemmän juurikin teidän kehujenne takia, mutta kyllä silti kirja lukemisen arvoinen.
    Sain tosin inspiraatiota etsiä uinnista kertovaa romaania, lieneeköhän sellaista olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saitko tämän jo luettua? Olitpa nopea! Heh, hahmot olivat kyllä niin "persoonallisia" että voin jopa sanoa, että onneksi niihin ei osannut samastua. Vaikka kyllä itseltäkin hieman temperamenttiä löytyy, niin ei kuitenkaan onneksi siinä määrin kuin Willyltä ;)

      Poista
  6. Minustakin tämä oli varsin vetävä tennisaiheinen romaani. Ei parasta Shiveriä, mutta laittoi ajattelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ajatuksia tämä herätti! Olen lukenut Shriveriltä toistaiseksi vasta tämän ja Jonnekin pois, joista jälkimmäinen oli kyllä ehdottomasti parempi!

      Poista
  7. Minullekin tämä olisi ollut lähellä viittä tähteä hieman tiivistettynä! Paljon ajatuksia herättävä kirja, ja aiheetkin kiinnostivat minua kovasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle tämä oli varmasti urheilun vuoksi vielä osuvampi kirja :).

      Poista
  8. Suurin osa Shriverin kirjoista on luettu ennen blogiaikaa. Tämä on suosikkini Jonnekin pois -kirjan jälkeen. Shriver on kertakaikkiaan mestari kuvaamaan ihmisten välisiä jännitteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, Jonnekin pois oli kertakaikkisen ilmiömäisen mainio (ylistinköhän nyt tarpeeksi ;)? ).

      Poista
  9. Minä en ole lukenut vielä ensimmäistäkään shriveriäni, mutta tarkoituksena on ollut. Heti kun vaan ehdin! Ja nyt tuntuu siltä, että tämä voisi olla enemmin minun kirjani, kuin Poikani Kevin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai kenties Jonnekin pois? :D No, oli tämä kyllä mainio.

      Poista
  10. Ah, missä välissä sinä tämän...Minulle Kaksoisvirhe on kuin peili, se pahempi peili, sillä jos, jos...jos R. ja minä olisimme saman lajin kilpailijoita, minä olisin Willy ja hän olisi Eric, vaikka ei sitä myönnäkään;) Samaistuin tähän sataa, vaikka en edes pelaa tennistä. Shriver tekee sen aina vain uudestaan eli raahaa reunalle ja melkein lykkää yli.

    Hienosti oivalsit kirjan laadun aviolittoromaanina, vaikka et ehkä ihan 5+ saimistumista löytänytkään, kuten minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mainio! Minä en tiedä tenniksestä tuon taivaallista, mutta kirjan imu oli silti uskomaton. Vielä olisi Shriveriltä lukematta Kevin ja Syntymäpäivän jälkeen. Olenkin hieman huolissani miettinyt, että kai joku suomentaa vielä Shriveriä, nyt kun Avaimelta ei enää kaunokirjallisuutta ilmesty..?

      Poista
    2. Kevin onkin hurja juttu...Vaikka kerään Oatesia ja Shriveriä, olen antanut pois Sjhriverin Kevinin sekä Oatesin Sisareni, rakkaani. En olisi ikinä enää uskaltanut uudestaan samaan pimeään.

      Syntymäpäivän jälkeen ostin jostain ja se piti lukea suvella...Katso, on jo elokuu ja vieläkin on ihailemani Shriverin teos lukematta. Nyt jos syksyn kirjat painavat lujaa päälle. Ehkä sinä ehdit ensin.

      Siinäpä vastaus, joka olisi kiva saada. Minun näkökulmastani Shriver on niin vahva kirjailija, että joku iso kustantamo hänet ostaa/suomennuttaa. Toista vaihtoehtoa en jaksa ajatella, sillä niin Shriver kuin Oates käyttävät kieltä niin yläviivastolla, että en ainakaan nauttisi kirjan lukemisesta samoin kuin suomeksi.

      Poista