Kustantaja: Otava, 2013
Alkuteos: The Land of Decoration, 2012
Suomentanut: Marianna Kurtto
Kansi: Markus Pyörälä
Sivuja: 336
Judith McPherson on kymmenenvuotias
tyttö, joka elää isänsä kanssa kahden. Äiti on menehtynyt jo
aikoja sitten. He kuuluvat tiiviiseen uskonnolliseen yhteisöön,
joka velvoittaa heitä lukemaan raamattua säännöllisesti, käymään
kokouksissa ja jakamaan tietoa muille käymällä heidän oviensa
takana säännöllisesti esitteiden kanssa.
Isän mukaan he elävät vääryksien
luolassa, mikä pitääkin paikkansa melko hyvin. Uskonnollinen
tausta ja isän maine kaupungissa lakkorikkurina ovat edesauttaneet
varmasti Judithia joutumaan koulukiusaamisen uhriksi. Hän saa kokea
päivittäin koulussa niin pientä jäynäntekoa kuin jopa
tappouhkauksia. Asiat heilahtavat hetkeksi parempaan päin, kun laput
silmillä elävä opettaja jää pois ja hänen tilallensa tulee
nuori ja oikeudenmukainen rouva Pierce. Mutta hän voi vaikuttaa
tapahtumiin vain koulussa, kiusaajat kun ovat siirtyneet vainoamaan
Judithia ja hänen isäänsä heidän kotikulmilleen. Ratkaisua ei
löydy ja Judith ei voi vastustaa kiusausta ottaa oikeutta omiin
käsiinsä.
Koko tarina on kirjoitettu Judithin
näkökulmasta. Olen hieman ennakkoluuloinen lapsikertojaääntä
kohtaan, mutta tässä se toimi hyvin ja oli uskottavaa. Tyyli ei ollut liian lapsellinen tai
turhaannuttavan naivi, vaan ehkä ennemminkin aavistuksen pikkuvanha.
Ja Judithan on ikäisekseen varsin fiksu tyttö! Vaikka Ihana maa
onkin helppolukuinen, ei se ole silti suinkaan höttöinen, vaan
sisältää paljon hienoja ajatuksia ja tunteita.Kirja on jaettu lyhyisiin lukuihin, mikä teki lukemisesta varsin miellyttävää.
Jo etukäteen olin kovin kiinnostunut
kirjasta juuri siksi, että siinä kuvataan Jehovan todistajien
yhteisössä elämistä. Kiinnostavaa se olikin, vaikkei ehkä
sisällöllisesti kovin paljoa uutta tuonutkaan. Pidin siitä, että yhteisön jäseniä ei suinkaan esitetty pelkästään
negatiivisessa valossa ja samalla sorruttu eräänlaiseen mässäilyyn.
Vielä tärkeämpi teema kirjassa oli
kuitenkin koulukiusaaminen, jonka kuvaus olikin vaikuttavaa ja
koskettavaakin. Tapahtumat herättivät suuria tunteita ja koin
paikoittain itsekin melkoista vihaa kiusaajia kohtaan ja aloin taas
kerran ajatella sitä, kuinka hankalaa kiusaamiseen on puuttua, mutta
kuinka tärkeää puuttuminen kuitenkin on.
Pidin siis Ihanasta maasta kovasti ja
olen varsin tyytyväinen, että tämän luin. Kirja olisi jo hiponut
täydellisyyttä, ellei loppu olisi ollut aavistuksen liian
dramaattinen, ainakin minun makuuni. Suosittelen aivan ehdottomasti
lukemaan!
★★★★ ½
Hmm..täytynee lukaista tämä "taustatyönä". Nimittäin tulen uppoutumaan Jehovan todistajiin lähivuosina tiiviisti erään kirjoitusprojektin takia, ja sen vuoksi on hyvä tutustua kaikkeen mahdolliseen, mikä siihen liittyy!
VastaaPoistaEhdottomasti! Vaikka tämä ei tarjoa kovinkaan paljoa sellaista mitä ei jo tietäisi, on tämä aiheesta varsin "raikas" kirja juuri sen vuoksi, että kurilla, säännöillä, ankaruudella yms ei mässäillä.
PoistaPitäisiköhän pistää tämä lukulistalle vai ei... hmm. Jotenkin kiinnostaa, mutta en sitten tiedä mikä on se piirre, joka ei nappaile. Kiva kuitenkin lukea arviosi :)
VastaaPoistaPitäisi lisätä, jos minulta kysytään!:) Minulle tämä oli yksi kevään tähän mennessä mieleenpainuvimmista kirjoista.
PoistaMinäkin tässä mietin, josko tämä kuitenkin olisi lukulistalle otettava... Vaikka ensi kesänä :)
VastaaPoistaSuosittelen. Voisin vaikka vannoa, että sinäkin pitäisit tästä! :)
PoistaUskonnollisen yhteisön kuvaus oli tosiaan yllättävän hienoa ja moniulotteista. Pelkäsin etukäteen "uskontojen uhrit"-yhdistyksen materiaaliksi sopivaa misery litiä, mutta sellaista fiilistä ei tullutkaan.
VastaaPoistaOlen kyllä myös tyytyväinen, että tästä ei tullut sellaista misery lit -fiilistä! Minä olisin voinut enemmänkin lukea kuvausta juuri tuosta uskonnollisesta yhteisöstä, koulukiusaus -teema talloi sen ehkä hieman alleen.
PoistaMinullakin on ennakkoluuloa lapsikertojaääniin ja olen sen tähden jopa jättänyt joitakin kirjoja lukematta.
VastaaPoistaTässä on todellakin kaksi vahvaa teemaa eli koulukiusaaminen sekä lahkolaisuus. Molemmista olisi niin paljon sanottavaa. Kiitos vinkistä!
Mukavaa jos innostuit lukemaan tämän! Tässä tosiaan tuo lapsikertoja toimii mielestäni harvinaisen hyvin.
VastaaPoistaKiva kun sinäkin pidit tästä!! Tässä oli monta elementtiä, mitkä vetosivat kyllä minuun!
VastaaPoista