maanantai 25. helmikuuta 2013

Maarit Verronen: Varjonainen

Maarit Verronen: Varjonainen
Kustantaja: Tammi, 2013
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 219

Nainen lähtee Tallinnasta laivalla ja piiloutuu matkalla olevaan kuorma-autoon ja pääsee näin salamatkustajaksi mukaan. Naisella ei ole passia eikä hän sellaista edes saisi historiansa vuoksi. Nyt hänellä on mukanaan vain repullinen välttämättömiä tavaroita, oikeastaan siinä on koko hänen omaisuutensa. Laivalla hän käyttäytyy kuin kuka tahansa matkustaja, illalla hän käy lepotuoliin nukkumaan kaikessa rauhassa. Ja sitten hän herää ääniin. Kaiuttimista kuuluu erikoisia henkilökunnan kuulutuksia. Hysteria alkaa vallata ihmisiä, jotka kiiruhtavat pelastusveneisiin. Laiva kääntyy kyljelleen, valot sammuvat. Mutta nainen onnistuu pelastautumaan! Ja pian hän on matkalla Suomeen, vailla nimeä, vailla henkilöllisyyttä. Suomessa hän aloittaa uuden elämän uuden identiteetin turvin, mikä vaatii kyllä pieniä ”järjestelyjä”, ja päähenkilö joutuukin turvautumaan melko järeisiin toimenpiteisiin selviytyäkseen.

Maarit Verronen on kirjailija, joka on tuottanut paljon, mutta joka on mediassa ollut esillä melko vähän. Minulle kirjailija on uusi tuttavuus, mikä toisaalta hämmästyttää, koska varsin kiinnostavan oloisia kirjoja häneltä on ilmestynyt. Varjonainen kiinnitti huomioni heti koukuttavalla takakansitekstillään, joka lupailee kylmäverisen selviytyjän ajatusmaailmaan sukeltamista. Tämä osuus jäi mielestäni kuitenkin jokseenkin taka-alalle, ja olisinkin ehkä kaivannut enemmän ja jotenkin syvällisemmin tuota mielen syövereiden kaivelua. Olin hieman yllättynyt siitä, kuinka dekkarimainen kirja loppujen lopuksi olikaan. Pääpaino on ehdottomasti toiminnalla ja tapahtumilla, ei niinkään pohdiskeluilla ja ja syvällisyyksillä.

Varsin oivaa viihdettä kirja on kuitenkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja lukijakin heittäytyy tahtomattaan jännittämään päähenkilön puolesta. Päähenkilöön (joka muuten toi etäisesti mieleeni Stieg Larssonin kirjoista tutun Lisbet Salanderin tai Leena Lehtolaisen Henkivartija -trilogian Hilja Ilveskeron) olisin ehkä kaivannut hieman lisää luonnetta ja särmää. Jännityskirjoille tyypilliseen tyyliin asiat sujuvat ja ratkeavat välillä vähän turhankin helposti.

Viihdyin kirjan parissa sen pienistä puutteistaan huolimatta mainiosti ja minulla heräsi suuri kiinnostus useita kirjallisuuspalkintojakin keränneeseen Verroseen. Pienen googlettelun tuloksena sain käsityksen, että Verrosen kirjoissa on usein maagista realismia tai fantasiaelementtejä. Lieneekö Varjonainen sitten hieman erilainen muuhun tuotantoon nähden? 


★★★ ½


7 kommenttia:

  1. Minun on vaikea vastata kysymykseesi, koska tämä oli ensimmäinen lukemani Verronen :) Joku kommentoi minulle, että kirjailijan useammat henkilöhahmot ovat tämän kirjan päähenkilön kaltaisia kylmäverisiä selviytyjiä... Eli eivät taida olla nekään minun makuun koska mielestäni hyvässä kirjassa pitää olla psykologista ulottuvuutta. Paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kaipasin kyllä tähän tuota mainitsemaasi ulottuvuutta. Mutta sen verran kiinnostuin, että aion ottaa selvää, millaista muu Verrosen tuotanto on!

      Poista
  2. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta! Verronen on minullekin tuntematon kirjailija, olisi kiva tutustua hänen tuotantoonsa :).

    VastaaPoista
  3. Ooh, onko tämä jo ilmestynyt! Verronen on yksi lempikirjailijoitani. Hänellä on tosiaan erilaisia kirjoja: osa täyttä fantasiaa ja jopa scifiä, osa lähenee reaalimaailmaa, mutta aina mukana on maaginen elementti. Ja se viisas selviytyjänainen.

    VastaaPoista
  4. Verrosta on kyllä moni kehunut ja minäkin haluan ehdottomasti lukea lisää! Suositteletko häneltä jotain tiettyä kirjaa, mikä kannattaisi lukea?

    VastaaPoista
  5. Minä vaikutuin suuresti Karsintavaiheesta. Se oli niin karmean totta, tai siis voisi olla - jo olemassaolevia ilmiöitä on ikään kuin kehitelty eteenpäin. Dystopiaa parhaimmillaan. Verrosen alkuaikojen kirjat jäivät vieraimmiksi, niissä mennään jo niin syvissä outouden vesissä ja ihmismielen alkuhämärissä... mutta jotain kummaa kiehtovaa kaikissa on. En edes yleensä lue scifiä tai fantasiaa, mutta näitä kyllä.

    VastaaPoista