tiistai 12. helmikuuta 2013

Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä

Hannele Mikaela Taivassalo: Nälkä
Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms, 2013
Alkuteos: Svulten, 2013
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kansi: Sanna Mander
Sivuja: 241

Nälkä kiinnitti huomioni kevään uutuuskatalogeissa. Erikoinen, persoonallinen, kutsuva kansi. Kiinnostava, minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, kiehtova aihe. Suhteeni vampyyrikirjallisuuteen on varautunut, mutta varovaisen kiinnostunut ja utelias.

Kirjan päähenkilö on nälkäinen vampyyri, Jorunn Omakosto. Hän palaa Helsinkiin, asettuu erääseen torniin asumaan. Piileskelee siellä päivät, odottelee auringonlaskua ja yötä saapuvaksi. Ja kun yö saapuu, hän vaeltelee pimeillä Helsingin kaduilla nälkäisenä, janoisena. Ja kostonhimoisena, valmiina ajojahtiin. Hän kertoo lukijalle, mistä on tullut ja miksi hänestä on tullut se, mikä hän on nyt. Hän paljastaa jotain viettämistään ajoista Tukholmassa, Pariisissa, Berliinissä, Kööpenhaminassa, Vilnassa, Lontoossa... Mutta keitä ovat von B:n suku, vapaaherra ja -herratar? Entä M niin kuin Muukalainen? Ja miksi kostonhimo?

Jorunn on kiinnostava henkilö. Pääosin tunteeton ja kylmä, mutta kuitenkin jotain hänessä on. Kirjan miljöönä Helsinki tuntuu kiehtovan tutulta, mutta esitettynä aivan uudessa valossa ja näyttäytyen nyt synkkänä, vaarallisena ja lohduttomana. Tunnelma on varsin dramaattinen, hieman ahdistava, välillä eroottinen, välillä karmiva.

Kieli on varsin runollista. Toisaalta kovin rujoa ja rumaa, toisaalta taas kovin kaunista ja taiteellistakin. Luvut ovat lyhyehköjä, osa luvuista on pelkkiä pieniä runoja tai lausahduksia. Näkökulma ailahtelee välillä minäkertojasta hän -kertojaan, välillä taas lukijaa puhuttelevaan ääneen

Minulle Nälkä oli kaikesta hienoudestaan ja persoonallisuudestaan huolimatta melko raskasta, jopa työlästä luettavaa. Tähän pätee jo melko kliseinen lause: kirja ei ollut huono, mutta hetki oli. Minulla oli paikoittain runsaasti vaikeuksia pysyä kärryllä tapahtumissa ja henkilöissä, luin ilmeisesti liian väsyneenä ja keskittymiskyvyttömänä. Siellä täällä oli hyvinkin kiinnostavia ja kauniita lauseita, mutta koin silti runollisuuden hieman raskassoutuisuutena ja minun oli vaikea pitää otetta tarinaan, ja oikeastaan edes saada sitä. Jossain määrin kirjailija on mielestäni myös sortunut liikaan toistoon. Uskon kyllä, että vaikka kirja ei minua täysin vakuuttanutkaan, löytää erikoinen ja mieleenpainuva Nälkä vielä paljon ihastuneita lukijoita.


★★ ½


10 kommenttia:

  1. Olen lukenut Hannele Mikaela Taivassalolta Viisi veistä Andrei Kraplilla (ja blogannutkin siitä joku aika sitten) ja se oli myös vähän sellainen, jossa oli vaikea pysyä perässä. Voisin kuvitella, että jos tässä on sama tyyli, niin voi olla vähän haastavampi luettava. Tosin pidin lukemastani kirjasta jopa aika paljon, mutta se vaati sitä tarmoakin, ennen kuin sen sai luettua :D

    VastaaPoista
  2. Katri, kävinkin lukemassa arviosi. Tuli kyllä sellainen olo, että näissä kirjoissa on jotain samaa. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin bongasin tämän katalogista ja varovaisesti kiinnostuinkin. Nyt kuitenkin tuntuu, ettei teos ehkä ole tämän hetken juttuni. Kaikella on aikansa, kirjoillakin :)

    VastaaPoista
  4. Annika, jos kaipaat joskus vampyyreja, kannattaa tätä kyllä kokeilla. P.S. Hyvää ystävänpäivää! :)

    VastaaPoista
  5. Hei, sinulle on jotain blogissani :)

    http://maailmanaareen.blogspot.com.au/2013/02/blogihaaste-11.html

    VastaaPoista
  6. Sait minulta blogihaasteen: kirjavahylly.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. Olenkin yrittänyt bongailla, ketkä kirjasta olisivat jo bloganneet, sillä luin vasta yhden aikakauslehti-arvion ja uteliaisuus heräsi. Ehkä tähän suhtautuu väkisinkin hiukan varauksella, vampyyri Helsingissä on aihe johon voi päästä mukaan vain totaalisesti heittäytymällä – näin uskoisin :D (en oikein osaa sulattaa epäuskottavia/yliluonnollisia asioita ja Suomea tapahtumapaikkana, tai ainakin se on usein ollut vaikeaa. Tulee lukiessa sellainen olo, ettei täällä yksinkertaisesti vain voi tapahtua mitä tahansa, minä ja minun rajautunut mielikuvitus :D)

    Kansikuva on kyllä upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minulla oli kyllä vähän sama ongelma: koin hankalaksi sijoittaa mielessäni vampyyrit Suomeen. No, minulla taisi jäädä tästä kirjasta muutenkin jotain tavoittamatta :).

      Poista
  8. Olet näköjään ollut aikalailla samoilla linjoilla kuin minä :) Paitsi että minulle tämä osui juuri hyvään hetkeen. Tykkäsin valtavasti Nälän kerrontatyylistä, mutta varsinkin alussa siitä oli vaikea ottaa otetta. Luin tämän aika putkeen ja luulen, ettei tätä ihan kauhean lyhyissä pätkissä kannata lukea, jos haluaa pysyä kärryillä.

    Ja siis niin, ketä ei kirja näin persoonallisilla kansilla kiinnostaisi? :D

    VastaaPoista