tiistai 27. marraskuuta 2012

Chris Cleave: Poikani ääni

Chris Cleave: Poikani ääni
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Incendiary, 2005
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Sivuja: 341

Isä ja poika ovat jalkapallo-ottelussa, Chelsea vastaan Arsenal. Äiti on samaan aikaan vieraan miehen kanssa sängyssä, omaa miestään pettämässä. Sivusilmällä hän kyllä seuraa tuota ottelua televisiosta ja näkee myös reaaliajassa sen, kun terroristijärjestö tekee massiivisen pommi-iskun katsomoon. Syntyy kaaos, ihmisiä kuolee satoja ja satoja. Päähenkilö ryntää myös paikalle kaiken ahdingon keskelle yrittäen löytää poikansa ja miehensä, mutta turhaan. Heistä on jäänyt jäljelle vain muistot, ja pojan pieni pehmolelu.

Poikani ääni on kirjemuotoinen romaani, jossa perheensä menettänyt äiti kirjoittaa kirjettä itse Osama bin Ladenille, joka on pommi-iskun takana. Äiti vuodattaa Osamalle mitä on tapahtunut ennen iskua ja iskun jälkeen. Hän vuodattaa surut, valonpilkahdukset sekä vajoamisensa hulluuden ja synkkyyden virtaan, missä todellisuudentaju murenee vähitellen, mutta päättäväisesti.

Jo kirjan lähtökohta herätti minussa pieniä epäilyksiä. Mielestäni tämä kirjemuoto ei tunnu uskottavalta, miksi kukaan kirjoittaisi kirjeeseen yksityiskohtaisia selostuksia arkisista tapahtumista ja toisaalta taas pitkällisiä dialogeja, kuka niitä muka niin tarkasti muistaisi. Kirjeen vivahde on myös mielestäni oudon ymmärtäväinen ja kevytkin: päähenkilö muun muassa toteaa ikään kuin piikitellen Osamalle, että ”ehkä sinun olisi kannattanut vähän miettiä, ennen kuin räjäytit mieheni kappaleiksi”, kuin kyseessä olisi mikä tahansa arkinen asia. Myös tapahtumissa on lievää absurdiutta sekä epäloogisuutta (mies pettää vaimoaan, vaimo kimpaantuu ja hermostuu toiselle naiselle, loppujen lopuksi katuu raivoamistaan niin paljon, että vie tuon toisen naisen shoppailemaan ja alkaa käyttäytyä naista kohtaan jopa suojelevasti ja rakastavasti. Kuinka uskottavaa?). Hahmot ovat muutenkin melko karrikoituja ja kategorisoituivat selkeästi joko yhteiskunnalliseen yläluokkaan tai alaluokkaan ja käyttäytyvätkin sen mukaisesti.

En pitänyt myöskään kirjan melko naiivista tyylistä, tai pikemminkin päähenkilön naiiviudesta. Huumori Poikani äänessä on paikoittain hyvinkin vaivaannuttavaa, ja karskit ilmaukset lähinnä kiusaannuttivat. Tyyliltään kirja on jopa yllättävänkin kevyt ja viihteellinen. Karmeat tapahtuvat hukkuivat päähenkilön sähläämiseen varattujen miesten kanssa. Ymmärrän, että kirjassa on tavoiteltu puhekieltä ja tätä kautta uskottavuutta (kirjoittaisiko ns. tavallinen kouluttamaton tallaaja ahdistuksissaan kirjakielistä ja oikeaoppista tekstiä?). Silti minua häiritsi tuo puhekielisyys, se teki kielestä melko kökköä. Kaikista eniten tunsin suivaantumista jatkuvasta numeroiden käytöstä tekstissä ( he nukkuivat ihan hiljaa 2:staan, 2 tyypin riita takaisinmaksusta ja niin edelleen). Vaikka edelleenkin korostan, että ymmärrän tarkoituksen, mutta silti se häiritsi. Ehkä kirja olisi toiminut paremmin alkukielellä?

Poikani äänessä on myös paljon hyvää. Kieli on helppo- ja nopealukuista. Tämä on varmasti loistava kirja sellaiseen väliin, kun kaipaa jotain, mitä voi lukea parilla istumalla, mutta mistä löytyy kuitenkin vahva ja traaginen tarina. Juoni on vetävä, ainakin minun oli mahdollisimman pian saatava tietää, mitä henkilöille käy. Ja vaikkei tämä minun suosikiksi noussutkaan, olen kuullut tästä myös kehuja ja on kyllä helppo uskoa, että tälle myös ihailijakuntaa löytyy. 

★★ ½

p.s. Melko hurja yhteensattuma: samana päivänä kun kirja julkaistiin, tapahtui Lontoon metroissa karseat ja tuhoisat pommi-iskut, joissa kuoli yli 50 ihmistä.


Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa Norkku, Katja, Jenni, Arja ja Karoliina.

9 kommenttia:

  1. Minä tulkitsin absurdiuden tässä järkytyksen ja surun tuomaksi "mielipuolisuudeksi", siltä varmaan tuntuisi jos olisi noin hirveässä tilanteessa - että mitä vain voi sattua eikä millään ole enää väliä. Härskisti tässä vedotaan lukijan tunteisiin ehkä rationaalisuudenkin kustannuksella. Mutta se toimi ainakin minulle, vaikka olin aluksi aika torjuva enkä pidä noin yleensä kovin tunteilevasta vuodatuksesta. Minäkin mietin niitä numeroita, oliko ihan pakko kirjoittaa ne noin, häiritsivät tosiaan epäluontevina, vaikka peruste oli selvillä. Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  2. Arja, kiitos kommentistasi. Minä hain absurdiudella lähinnä kirjan varsinaisia tapahtumia, lähinnä loppupuolen. Mielestäni siinä mentiin vähän yli ja ne tuntuivat ...absurdeilta. Toisaalta kyllä ymmärrän, että päähenkilö tosiaan menetti järkensä ja alkoi käyttäytyä sen mukaan. Yllättävän nopeasti päähenkilö muuten "tuli hulluksi", ottaen huomioon, että alkupuolella hän käyttäytyi kutakuinkin rationaalisesti. Ja tämä kaiken hän osasi jäsennellä loogisesti kirjeeseensä, vaikkakin hän oli pimahtanut...

    VastaaPoista
  3. Luin juuri samalta kirjailijalta Little Been tarinan ja tulee mieleen, että kirjailija hakee shokeeravia aiheita, vaikkakin tuo lukemani Little Bee oli vetävästi kirjoitettu.

    VastaaPoista
  4. Totta, Cleaven aiheet ovat melko shokeeraavia. Ja yleensä kovin shokeeraavat aiheet eivät ole välttämättä minun mieleeni. Little Beestä pidin kyllä enemmän kuin tästä, vaikkaikin siinäkin jotain uskottavuusongelmia muistaakseni oli.

    VastaaPoista
  5. Luin tätä viime kevättalvena, kun oma poikani oli 5000 kilsan päässä, enkä sitten pystynyt koskaan lukemaan loppuun. Ehkä vielä jonain päivänä palaan tähän, mutta en aivan heti. Huonoa karmaa selvästi ilmassa tämän kirjan kanssa...

    BLogissani on sulle tunnustus ♥

    VastaaPoista
  6. Minä luen tätä parhaillaan ja olen ainakin tähän asti samoilla linjoilla kanssasi. Puhekieli ärsyttää, etenkin ne numerot tekstin keskellä. Jotenkin liian epätodellinen tarina ja naisen käytöskään ei ihan loogiselta vaikuta edes kirjan alkupuolella...

    VastaaPoista
  7. Mari A., tuollaiseen hetkeen tämä ei varmastikaan ole ihan nappivalinta lukemiseksi. Jos tämän päätät vielä joskus lukea, ei siihen ainakaan kauaa aikaa kulu, sen verran nopealukuinen tämä on. Kiitos tunnustuksesta!

    Sanna, minusta tuntuu että juuri tämäntyyppiset seikat olivat niin huomiota vieviä ja häiritseviä, että ne piilottivat alleen paljon hyvää. Kiinnostavaa lukea arviosi tästä, sitten kun sen kirjoitat!

    VastaaPoista
  8. Minä en vain tiedä, miksi en saa tartutuksi tähän kirjailijaan. Luen aina katalogista tarinan rungon ja kaikki hehkutukset, mutta ei vain ota tulta...

    (Sinulla on onneksi tulossa jotain, johon osaan kommentoida;-)

    VastaaPoista
  9. Leena, minä en ilmoittaudu ainakaan vielä kirjailijan ihailijakerhoon. Ehkä annan kuitenkin hänelle vielä yhden mahdollisuuden.
    Hmm... mikäköhän kirja on kyseessä? :)

    VastaaPoista