Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: The Red Garden, 2011
Suomentanut: Raimo Salminen
Sivuja: 292
Blackwell on syrjäinen kaupunki kaukana
Massachutesissa. Vuori erottaa sen muusta maailmasta, joten sinne
pääseminen on työn takana. Se on kaupunki, jossa on
harvinaisen paljon karhuja ja joki, joka kuhisee ankeriaita. Hallie
Brady oli kylän ensimmäisiä asukkaita. Jo kauan aikaa sitten hän
pakeni ankeita oloja ja saapui pienen ryhmän kanssa Blackwelliin, jonne he asettuivat asumaan ja alkoivat pikkuhiljaa rakentaa kaupunkia.
Punainen puutarha on kertomuskokoelma,
jonka tarinat sijoittuvat kaikki Blackwelliin ja käsittävät
hyvinkin pitkän aikavälin alkaen kaupungin perustajista ja matkaten
heidän jälkeläistensä ja taas heidän jälkeläistensä myötä
kohti nykypäivää. Siellä täällä on myös hieman maagisuuttakin,
kuten kummitteleva tyttö, taianomainen elämänpuu tai puutarha,
jossa kaikki mikä kasvaa, on punaista. Se kertoo myös muun muassa yhdestä
kylän opettajasta ja hänen karmivasta menneisyydestään, eräästä
uskollisesta koirasta sekä miehestä, jota pidetään
Blackwellin hirviönä. Sotakin on koetellut armottomin käsin
kaupunkia.
Uskon kertomusten toimivan sekä
irrallisina että myös kokonaisuutena luettuna. Kertomusten välillä
on löyhä side: henkilöt vaihtelevat, mutta ovat usein esimerkiksi
aiempien tarinoiden henkilöiden jälkeläisiä ja samat kylän
ilmiöt toistuvat eri kertomuksissa. Mielestäni kertomukset olivat
melko vaihtelevan laatuisia: osa oli selvästi parempia, osaa taas
vaivasi liiallinen tunteellisuus tai yksinkertaisesti vain vähäisempi
kiinnostavuus.
Kaiken kaikkiaan Punainen puutarha oli
kyllä varsin mieluisa ja positiivinen lukukokemus. Sitä oli
miellyttävä lukea, kieli on helppolukuista. Miljöö on viehättävä,
ja pienet yliluonnolliset asiat oltiin onnistuneesti tuotu mukaan.
Kirja oli hyvällä tavalla sadunomainen, siinä käsiteltiin
kuitenkin melko rankkojakin aiheita. Se on juuri sopiva kevyempi,
muttei liian kevyt kirja pimeisiin syyspäiviin tai raskaampien kirjojen
välissä luettavaksi.
★★★ ½
Muita lukeneita: Norkku, Maria, Katja, Sonja, Henna, Sanna ja Elma Ilona
Kevyempi, muttei liian kevyt. Hyvin sanottu! Minä pidin Punaisesta puutarhasta enemmän kuin odotin, koska sen lukeminen oli jotenkin niin rentouttavaa.
VastaaPoistaKatja, Punaista puutarhaa lukiessa sai kyllä hyvin ajatukset muualle!
VastaaPoista