sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus

Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Schweigeminute, 2008
Suomentanut: Markku Mannila
Kannen suunnittelu: Kathleen DiGardo
Sivuja: 176

 Minulla oli melko suuret odotukset Siegfried Lenzin Hetken hiljaisuudesta. Kansi on mielestäni erittäin kaunis, aihe vaikuttaa kiinnostavalta, ja kansiliepeen kommentit suorastaan ylistävät kirjaa. Takakannessa kerrotaan, että kirjailija on kesken kirjoitusprosessin jäänyt leskeksi, mikä tuo tekstiin lisää herkkyyttä ja kaihoa.

Hetken hiljaisuus kertoo saksalaisesta kahdeksantoistavuotiaasta Christianista, joka on menettänyt sydämensä englanninopettajalleen Stellalle. Rakkaus on lähes epätoivoista, ja sitä ryydittää kalvava mustasukkaisuus. Ehkä tunne ei olekaan yksipuolinen, sillä kaikessa lähes ylivertainen Stella viettää vapaa-aikaansa Christianin kanssa, ja ovatpa he jopa päätyneet sänkyynkin yhdessä. Eräänä päivänä Stella menehtyy traagisessa veneonnettomuudessa.

Kirjassa seurataan vuoroin Christianin menneiden muistelua ja vuoroin koulussa pidettävää muistotilaisuutta, jossa Christiania on pyydetty pitämään muistopuhe, mutta hän ei siihen kykene. Tunteet ovat liian suuret, ja muu maailma on tietysti aivan tietämätön tästä rakkaudesta, vaikka joillekin epäilyksiä onkin herännyt. Ja miten rankkaa Christianilla onkaan ollut, päivisin oppitunneilla hän voi vain toivoa, että Stella näyttäisi edes jonkin pienen merkin Christianille heidän yhteydestään.

Rakenne on mielestäni kiinnostava, nykyhetken ja menneisyyden välillä seilaaminen toimii hyvin. Teksti on kirjoitettu hieman outoon muotoon: välillä Christian kertoo lukijalle Stellasta ja välillä taas osoittaa tekstinsä suoraan Stellalle. Suurin ongelma kirjassa on se, että tunnetta jäi puuttumaan mielestäni rutkasti. Olisin kaivannut lisää syvää ahdistusta, rypevää epätoivoa sekä rintaaraastavaa rakkauden kaipuuta. Sellaista, mitä nyt voi kuvitella juuri täysi-ikäisen miehen ensirakkauden opettajaansa kohtaan olevan. Nyt kirja oli pikemminkin hillitty, kävi selväksi että Christian on rakastunut, mutta ei oikeastaan sen enempää. Stellan kuolema oli Christianille toki murheellista, mutta olisin toivonut sen olevan sisimmän rikki repivää tuskaa, sellaista tunnetta että elämä ei voi jatkua, mikään ei voi koskaan tulla ennalleen.

Jotain muutakin kirjasta jäi puuttumaaan kuin tunnetta. Mielestäni tarina oli jotenkin ontto ja kieli jäi tylsäksi. Melko paljon kirjan pieneen kokoon nähden kuvailtiin kaikkea esimerkiksi kalastukseen ja veneilyyn liittyvää, eikä rakkaustarina tuntunut tarpeeksi hallitsevalta. Henkilöt jäivät etäisiksi, en kyennyt mieleeni oikein edes muodostamaan kuvaa päähenkilöistä. Hienoinen epäuskottavuuskin vaivasi, mielestäni opettajan toiminta ei ollut joka hetkessä täysin luontevaa eikä sellaista, mitä sen olisi voinut tuollaisessa tilanteessa kuvitella olevan. Kirjailija on ehkä halunnut viestittää jotain tällä, mutta minua se viesti ei tavoittanut.

Vaikka minun lukukokemukseni jäikin vähän vaillinaiseksi, jollekin muulle tämä voi olla hyvinkin erilainen lukukokemus. Suosittelen siis jokatapauksessa tutustumaan tähän ennakkoluulottomasti, mikäli kaipaa nopealukuista ja rauhallista kirjaa syyspäivien seuraksi.

★★ ½


Käy kurkkaamassa melko samansuuntainen Minnan arvio täältä.



Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen kohtaan Saksa.

8 kommenttia:

  1. Odottelen tätä kirjastosta kohtalaisen innokkaasti, tein varauksen kirjasta Minnan arvion (ja en sisältämän Haahtela-vertauksen) luettuani. Hyvä ja perusteltu arviosi asettaa odotuksiani varmasti hieman realistisemmalle tasolle. Mielenkiintoista nähdä, miten itse kirjan koen, kun itsekin sen varmasti tulen lukemaan pian... :)

    VastaaPoista
  2. (Ja voi, mitä kaikkia ihanuuksia blogissasi onkaan tulossa lähiaikoina! Paljon samoja kirjoja, joita itsekin aion lukea. Odotan arvioitasi innolla! :)

    VastaaPoista
  3. Minullakin on tämä kirja, tarttui kirjastosta mukaan kun vaikutti niin kiinnostuneelta. Arvoisi luettuani tuli vähän sellainen olo, että höh, tällainenkö se kirja sitten onkin.

    Aion kuitenkin lukea vielä kirjan, katsotaanpa mitä siitä sitten tuumaan.

    VastaaPoista
  4. Minäkin haluaisin edelleen lukea tämän, vaikka tämä sinun arviosi ei niin innostunut ollutkan. Hienosti perusteltu arvio! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos arviosta! Aihe vaikuttaa tosiaan siltä, että se vaatisi sydän vereslihalla kirjoitettua tunnelatausta... Harmi että kirja jäi laimeaksi.

    VastaaPoista
  6. Monien muiden tavoin minäkin innostuin Minnan Haahtela-vertauksesta ja sainkin kirjan Minnalta. Saa nyt nähdä, miten minulle lukijana tämän suhteen käy.

    VastaaPoista
  7. Sara, sehän voi olla, että matalemmilla odotuksilla tästä tulee sinulle parempi lukukokemus. Odotan itsekin innolla, että ehdin lukemaan kaikki lukupinossa olevat kirjat! :)

    Unni, tämän lukemiseen ei menee kauaa aikaa, joten ajallisesti ei ole suuri menetys vaikka et pitäisikään tästä, joten kannattaa minusta yrittää.

    Sanna, kiitos :).

    Annika, nimenomaan, sydän vereslihalla tuotettua ahdistusta olisin lukenut mieluummin. Tässä oli kyllä melko laimea tunnelataus, vaikka kansilieve muuta väittääkin.

    Katja, olen lukenut vasta pari Haahtelaa, joten en osaa verrata tätä hänen kirjoihinsa, mutta voi olla että niissä jotain samaa on. Paitsi kielellisesti pidän niistä parista Haatelan kirjasta enemmän. Onhan tässä toki "välissä" suomennos, joka voi asiaan ehkä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  8. Eivät saksalaiset mitään suurella tunteella;) Minulla on nyt tämä kirja odottamassa, sillä Saksan kirjallisuus on entinen kotimaani. Vain tuo tarinan onttous ja epäuskottavuus jäivät nyt nakuttamaan sisälleni...

    VastaaPoista