lauantai 8. syyskuuta 2012

Miksi jätin Paholaisen pennut kesken?

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut. Tammi 2012.


Nuorten kirjoja lukuunottamatta olen lukenut kaikki tähän astiset Lehtolaisen kirjat. Maria Kallio -dekkareista olen lähes poikkeuksetta pitänyt, vaikkeivät ne mitään ikimuistoisia olekaan olleet. Samaa voin sanoa Lehtolaisen muista romaaneista; ne ovat ihan hyviä. Eivät huippuja, mutta hyviä kuitenkin. Lehtolaisen kirjoista on muodostunutkin minulle jonkinlainen tapa, luen jo lähes rutiininomaisesti hänen uuden kirjansa. Taas olin ensimmäisten joukossa naputtelemassa varausta kirjaston tietokantaan, kun uusin, Paholaisen pennut, sinne ilmestyi.

Hilja Ilveskero -trilogian kaksi aiempaa osaa ovat jossain määrin jopa hermostuttaneet minua, olen kuitenkin uskollisesti lukenut ne loppuun. Paholaisen pentuja luin ainoastaan noin viisikymmentä sivua, kun päätin, että tämä saa jäädä tähän. Tavan vuoksi lukeminen on turhaa, maailma kun on pullollaan juuri itselle täydellisiä kirjoja. Miksi siis tuhlata aikaa.

Mutta mikä näissä Ilveskero -kirjoissa sitten oikein tökkii? Olen käsittänyt, että Ilveskero -trilogia on kirjoitettu jonkinlaisena satiirina pilke silmäkulmassa. Vaikka asian koko ajan tavallaan tiedostankin, en osaa kuitenkaan lukea kirjoja sellaisina, vaan minua häiritsee jatkuvasti juuri ne asiat, millä kirjailija todennäköisesti sitä satiiria haluaa tuoda esille. Myönnettäköön, että jos en olisi muualta kuullut, että kyseessä on ironinen ja satiirinen trilogia, en varmasti olisi sitä ymmärtänyt lukiessa. Herääkin kysymys, kuinka onnistunutta satiiri on, jos lukijan on kovin vaikea sitä huomata? Kohdallani varmasti vaikuttaa sekin, että en ole lukenut paljoakaan ”maailmanluokan jännäreitä”, joten tarttumapintaa satiirin kohteelle ei ole tarpeeksi.

Tämä suuri maailmanluokan meno minua hieman väsyttääkin. Mukana on milloin interpoli ja milloin Euroopan tärkeitä henkilöitä. On veneen räjäytyksiä ja isotooppikauppaa. Päähenkilö, Hilja, tekee jatkuvasti turvallisuusarviointeja ympäristöstään. Onko huoneessa salaisia kameroita tai mikrofoneja? Ovatko lähistöllä olevat ihmiset uhkaavia? Onko ympäristössä muita uhkia, joita pitäisi huomioida? Vaikka Hilja onkin henkivartija ja turvanainen, tämä jatkuvasti toistuva asia häiritsee.

Hilja on henkilönä mielestäni epäuskottava (unohdan nyt taas sen satiirin, tiedän). Hän on maskuliinen ja atleettinen, juodossakin hänellä on tietysti musta vyö. Ulkonäöstään hän ei välitä tuon taivaallista, mutta miehet ovat kuitenkin häneen heikkona. Mielestäni ei ole uskottavaa, että kirjassa Hiljaan ihastuneet miehet olisivat ihastuneet niin sydänjuuriaan myöden tympeään ja epänaiselliseen Hiljaan, että ovat valmiita noutamaan tarvittaessa kuunkin taivaalta hänen vuokseen. Toinen miehistä on kuitenkin varsinainen maailmanluokan pahis ja toinen taas venäläinen taiteilija, jonkinlainen pahis hänkin, muistaakseni.

Päähenkilön elämäntarina kaikkine vaikeuksineen ja vastoinkäymisineenkin on vähän liikaa. Yksi juttu, mikä todella on liikaa, on Hiljan fanaattinen suhtautuminen ilveksiin. Mielestäni tämä on tekemällä tehtyä sekä jotenkin päälle liimattua ja sitä tuodaan lähes väkisin säännöllisesti esiin. Eikä koko sieluntäyteinen rakkaus ilveksiä kohtaan tunnu kovinkaan uskottavalta.

No siinähän niitä syitä jo riitti. Hieman ihmettelen, että olen jaksanut kaksi aiempaa Ilveskero -kirjaa lukea edes. Ja jotta tekstini ei olisi turhan valittavan sävyinen, haluan muistuttaa, että Lehtolainen on suosittu ja menestynyt, ja hänen kirjojaan on käännetty monelle kielelle. Enkä ihmettele Lehtolaisen suosiota. Hän osaa taitavasti punoa kirjoihinsa kiinnostavan ja jännittävän juonen ja käyttää hyvää ja sujuvaa kieltä, jota on helppo lukea. Jännityksellä jään odottamaan, minkälaista tuotantoa Lehtolaiselta on luvassa. Aivan varmasti aion lukea hänen tulevia kirjojaan, vaikken Ilveskero -trilogiasta erityisemmin pitänytkään

13 kommenttia:

  1. Tuulia, olen niiiin samaa mieltä kanssasi, että en sanotuksi saa!

    Vedän mielessäni stabilolla ylitse erinomaista kirjoitustasi. Tuo maailmanluokan meno ja vouhotus tuntuu niin keinotekoiselta, Ei minun juttuni. Ja toisen luvun stabiloinnin lisäksi vielä alleviivaan.

    Lehtolainen osaa kirjoittaa, mutta oi miksi, hän ryhtyi tähän Ilveskeroon! Jätin siis tämän viimeisimmän jo ottamatta, en jaksa tuhlata elämääni tällaisiin kirjoihin.

    VastaaPoista
  2. Leena, olenkin miettinyt, että ihme jos minulla ei ole kohtalotovereita. Enkä itse asiassa yhtään yllättynyt, että sinä olet sellainen; yleensä pidän ja en pidä samoista kirjoista kuin sinä :).

    Mutta aikamoiselta Lehtolaisen syrjähypyltä tämä koko trilogia tuntuu. Pikkuhiljaa alan vasta ymmärtää, että joskus niiden suosikkikirjailijoiden kirjatkin voi jättää kesken.

    VastaaPoista
  3. Luin aiemman osan puoliväkisin, ja tämän jätän Leenan tavoin ihan suosiolla sivuun. Kunpa Lehtolainen palaisi taas aiempaan, arkiseen, mutta huomattavasti toimivampaan linjaan!

    Hänen kirjoistaan Jonakin onnellisena päivänä (tms) oli aivan loistava. Muuten Leena kirjoittaa juuri keskitasoisia dekkareita, ihan mukavia lukea, mutta on niitä parempiakin.

    VastaaPoista
  4. Mua kiinnostaa btw toi Hetken hiljaisuus - odotan arviotasi ja jos vain aika riittää, luen kirjan itsekin.

    VastaaPoista
  5. Annika, minä todella toivon myös, että Lehtolainen palaa takaisin entiseen tai keksi jotain aivan muuta.

    Hetken hiljaisuus on minulla lukupinossa. Melko ohut kirja se ainakin on, joten jos päätät lukea, ei siihen kovin kauaa mene varmastikaan aikaa :)

    VastaaPoista
  6. Voivoi. Olen kuunnellut aiemmat Ilveskerot äänikirjoina, mikä on ainoa selitys niiden loppuun pääsylle. Tämänkin työkaveri lupasi lainata äänikirjaversiona. Kaikki luettelemasi tökinnän aiheet tunnistan ja allekirjoitan! Ymmärrän satiirin ja ironian, mutta satiiri-ironiatrilogia on jo liikaa!

    VastaaPoista
  7. Kirsi, tämä olisi tosiaan voinut toimia paremmin ihan yhtenä kirjana, mutta kokonaista trilogiaa on kieltämättä jo lähes työlästä lukea. Vaikka olisi minua siinä yhdessäkin kirjassa ottanut tietyt asiat varmasti päähän.

    VastaaPoista
  8. Taitanee olla hyvä, että olen jättänyt nämä uudemmat Lehtolaiset hyllyyn. Olen muualtakin lukenut samansuuntaisia arvosteluja. =/

    VastaaPoista
  9. Mariel, Ilveskero -kirjat eivät ainakaan minuun ole tehneet vaikutusta, toki varmasti moni on eri mieltä, sen verran suosittuja ne kuitenkin ovat.

    VastaaPoista
  10. Rupesin googlettamaan tätä kirjaa, koska se on mielestäni yksinkertaisesti huono. Halusin löytää muidenkin mielipiteitä. Nämä satiiri-ironia -jutut tuntuvat selittelyltä. Kerronta ei vedä, suuri osa kirjaa on menneen selittelyä.

    VastaaPoista
  11. Tämä sarja on todella viihdyttävä! <3 Arki on meilla kaikilla, on mukava lukea elämää, joka eroaa omasta ;)

    VastaaPoista
  12. Luettuani ensimmäisen tämän sarjan kirjan kesti vuosia ennen kuin teki mieli lukea Maria Kallio -sarjaakaan. Tuli sen verran voimakas inhoreaktio koko kirjailijaan.

    VastaaPoista