perjantai 7. syyskuuta 2012

Lisa Genova: Puolinainen

Lisa Genova: Puolinainen
Kustantaja: WSOY, 2012
Alkuteos: Left Neglected, 2011
Suomentanut: Leena Tamminen
Kansi: Marco Scataglini / Fennopress
Sivuja: 333

Puolinainen kertoo tarinan perheenäidistä, Sarahista, joka on varsinainen uraohjus ja asuu perheineen luksusalueella Bostonissa. Päällisin puolin tarkasteltuna kaikki on upeasti: hyvin palkattu työ, hieno auto, loma-asunto, kolme lasta ja ihana mies. Lapset hoitaa tietysti lastenhoitaja, koska arki on hyvinkin hektistä. Hyvä jos Sarah ehtii työkiireiltään illalla kotiin ennen kuin lapset ovat menneet nukkumaan. Kotona vietetty vapaa-aikakin täytyy käyttää sähköpostien lukemiseen. Kunnon lomille ei ole aikaa.

Kaikki tämä murskautuu, kun eräänä päivänä Sarah joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänelle tulee aivovamma. Tämän myötä Sarah on aluksi täysin tiedostamaton vasemmasta puolestaan. Hän ei pysty käyttämään vasemman puolen raajojaan eikä näe mitä vasemmalla puolella tapahtuu. Vasen puoli ikään kuin katoaa ja lakkaa toimimasta. Alkaa raivoisa ja uuvuttava taistelu toipumisesta.

Alun stressaava ja kiireinen elämä sai minutkin hermostumaan. Katsokaa nyt mitä teette elämällänne! Miksi toimitte noin? Tarina onkin kaikenkaikkiaan varsinkin opettavainen, minun makuuni ehkä jopa liiankin. Opetus on yksinkertainen: joskus täytyy tapahtua jotain kauheaa, ennen kuin ymmärtää todellisten tärkeiden asioiden arvon. Materia, valta ja imago ovat vain huteraa pintaa. Ja lopussa kiitos seisoo. Niin ja lopusta puheenollen, kirjan loppu onkin aikamoinen happy ending, liian oletettavissa oleva ja ennustettava sekä liian onnellinen. Kaikki palaset loksahtavat kohdilleen ällistyttävän hyvin.

Kirjaa vaivaa alusta alkaen liiallinen arkisten asioiden kuvailu, joka puudutti ainakin minua melko runsaastikin. Tarina sisältää pitkähköjä lasten kanssa käytyjä ja sinänsä merkityksettömiä dialogeja, ympäristön havainnointeja ja tarkkoja selostuksia Sarahin onnettomuuden jälkeisestä liikkumisesta, wc-käynneistä, syömisestä ja asioiden haivaitsemisista. Tämän selostuksen tilalle olisin kaivannut jotain syvällisempää, pohdiskelevampaa. Itse asiassa koko kirjan tyyli on yllättävänkin kepeä ja sisälsi jopa jonkinlaisia chick lit -elementtejä. Olisin kaivannut enemmän ahdistusta, tuskaa ja rypemistä, jotka voisivat olla mielestäni ihan loogisia seurauksia tämän tyylisestä vammautumisesta. Päähenkilö joutuu painiskelemaan myös lapsensa ylivilkkausongelman kanssa, ja suorituu henkisesti tästä kaikesta melko hyvin. Muihinkin henkilöihin olisin toivonut lisää särmää, nyt henkilöt jäivät melko kliseisiksi. Äiti, jonka kanssa on ollut hankalat välit, on varsinainen touhuava hanhiemo. Aviomies kaikinpuolin kunnollinen, joka tuntuu selviävän mainiosti vaimonsa vammautumisesta ja jaksaa tukea ja kannustaa aina. Lopussa Sarah jopa ystävystyy kultaisen toimintaterapeuttinsa kanssa.

Puolinainen käsittelee kuitenkin kiinnostavalla tavalla sairastuneen muutoksia persoonassa, ja sen tuomaa jonkinlaista itsekkyyttä ja sairaan rooliin heittäytymistä. Kirjan aihe on kiinnostava ja kieli on varsin helppolukuista ja soveltuu suuren yleisön luettavaksi. Suuren yleisön Lisa Genovan kirjat ovat saavuttaneetkin: sekä Puolinainen että kirjailijan aiempi romaani Edelleen Alice ovat olleet New York Timesin bestsellereitä.

Ja vaikkei kirja minulle täydellinen lukukokemus ollutkaan, minua kiinnostaisi silti lukea Edelleen Alice sekä ilmeisesti ensi vuonna Genovalta ilmestyvä autismista kertova kirja. Olen kiinnostunut jo oman ammattinikin puolesta lääketieteellisistä teemoista, joita Genova, joka muuten on neurotieteiden tohtori, kuvaa ilmeisen todenmukaisesti ja tarkasti, mikä antaa kyllä anteeksi paljon kirjan puutteita.

★★★ -



Osallistun kirjalla Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen kohtaan äitiyden arkea, koska kirjassa sitä niin paljon käsitellään. Tämä olisi kyllä sopinut myöskin hyvin äitejä ja tyttäriä -kategorian alle tai toisaalta äidin kipeät ratkaisut ja suru -kohtaan.

4 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän juuri, ja tykkäsin aika paljon. Pidin kuitenkin enemmän Edelleen Alicesta koska se oli jotenkin tätä "syvällisempi" ja kosketti minua tätä enemmän.

    VastaaPoista
  2. Arviota odotellessa siis! Juuri sitä syvällisyyttä olisin tähän kaivannut lisää.

    VastaaPoista
  3. Jotenkin kuvittelin nimen perusteella (kun olen nähnyt blogilistassani tätä otsikoissa), että tämä on joku viihdekirja, mutta tämä taitaakin kuulua siihen Aikamme kertojia -sarjaan :D. Hyvä, että klikkasin auki tämän arviosi, sillä nyt kiinnostuin kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Maria, vaikkei tämä varsinainen viihdekirja missään nimessä olekaan, melko kevyt tämä mielestäni kuitenkin on. Itse asiassa tämä ei käsittääkseni kuulu tuohon mainitsemaasi Aikamme kertojia -sarjaan. Aiheen puolesta kyllä mielenkiintoinen kirja!

    VastaaPoista