maanantai 10. syyskuuta 2012

Blaine Harden: Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta

Blaine Harden: Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Escape from Camp 14, 2012
Suomentanut: Ruth Jakobson
Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka
Sivuja: 195

Olen jossain määrin kyllästynyt erilaisiin kovan kohtalon selviytymis- ja sankaritarinoihin (tarkoitan tällä sellaisia Aavikon kukka -tyyppisiä kirjoja). Tuntuu, että niitä on ilmestynyt viime vuosina melko paljon. Leiri 14 kiinnitti huomioni kuitenkin kiinnostavalla aiheellaan: siinä kerrotaan erään miehen pakotarina Pohjois-Korean vankileiriltä. Häpeäkseni myönnän, että olen seurannut maailman tapahtumia ilmeisesti niin vajavaisesti, että minulla ei ollut etukäteen juurikaan tietoa moisista vankileireistä, vaikka Pohjois-Korean ihmisoikeusongelmat ovatkin olleet pinnalla säännöllisesti.

Itse asiassa Pohjois-Korean päämiehet vaikenevatkin aiheesta ja jopa kieltävät näiden leirien olemassaolon. Satelliittikuvat todistavat kuitenkin toisin. Tarkkoja tietoja ei ole saatavilla siitä, kuinka paljon vankeja näillä pakkotyöleireillä asuu. Muutenkin tiedonsaanti leireistä on haastavaa, yksi tärkeä tiedonlähde ovat loikkarit, jotka ovat päässeet tai karanneet leireiltä. 

Toiset syntyvät leiriin, toiset vangitaan sinne esimerkiksi poliittisin syin. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä syytä, miksi heidät on leirille vangittu. Leireillä vangit ja mahdollisesti heidän perheensä kokevat kidutusta ja kärsivät hyvin puutteellisista oloista. Moni menehtyykin juuri aliravitsemukseen. Rangaistukset leireillä ovat mielivaltaisia. Arvioiden mukaan vankileireillä on menehtynyt satoja tuhansia ihmisiä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat leirille numero 14, joka on vain yksi monista vankileireistä. Se on perustettu vuoden 1959 tienoilla Pohjois-Korean keskiosaan. Leiri on käytännössä omavarainen, siellä kasvatetaan itse vankien ruoat, jotka koostuvat lähinnä maissipuurosta, hapankaalista ja kaalikeitosta. Vuonna 1982 leirille syntyi poika, Shin Dong-hyuk. Hän joutuu kokemaan karmaisevia asioita leirillä, kuten esimerkiksi näkemään äitinsä ja veljensä teloituksen ja kärsimään jatkuvasta nälästä. Myös Shiniä kidutetaan. Hän käy leirillä koulua ja tekee töitä. Eräänä päivänä ollessaan 23-vuotias hän kohtaa miehen, joka on käänteentekevä hänen elämässään. Ilman tätä miestä Shin ei ehkä koskaan olisi saanut päähänsä paeta.

Shin on tiedettävästi ensimmäinen, joka on syntynyt leirillä ja onnistunut pakenemaan sieltä. Leireillä syntyneillä ei välttämättä ole juurikaan tietoa ympäröivästä maailmasta, eivätkä he osaa kyseenalaistaa vankeuttaan ja kärsimyksiään. Shinin pako onnistuu kuin ihmeen kaupalla, matkalla apuna on monen monta onnenkantamoistakin. Hän päätyy Kiinan kautta Etelä-Koreaan ja lopuksi Kaliforniaan. Sopeutuminen ei ole helppoa, traumat ovat jättäneet niin suuren jäljen, että niistä toipuminen on miltei mahdotonta. Leiri on muokannut Shinistä ihmisen, jolla ei esimerkiksi ole totutulla tavalla omaatuntoa tai käsitystä oikeasta ja väärästä. Entinen elämä kun on ollut jatkuvaa eloonjäämiskamppailua, jossa jopa omat perheenjäsenetkin ovat vihollisia.

Vankileirien lisäksi kirjassa on kiinnostavaa tietoa Pohjois-Korean valtiosta; siitä millainen luokkayhteiskunta se on ja miten eliitti sanelee kaiken. Valtio huijaa rahaa itselleen vakuutuspetoksin muilta valtiolta ja kavaltaa saamansa hätä- ja ruoka-avun eliitin käyttöön tai myytäväksi. Asukkailta on käytännössä kielletty kaupungeista toiseen meno, samoin kuin maasta lähteminenkin. Ajoneuvot eivät ole yksityisten omistuksessa lainkaan. Lahjonnalla ja varastelulla tosin pystyy kiertämään monia kieltoja. Pohjois-Korealla on valttikorttina ydinaseella uhkailu muita valtioita vastaan, joten sen toimintaan vaikuttaminen on hankalaa.

Kirja on hätkähdyttävä ja järisyttävän järkyttävä lukukokemus. Se on myös kiinnostava ja avartava. Kaikista eniten minua karmaisee tieto, että tämä ei ole historiaa, vaan nämä vankileirit ovat parhaillaankin olemassa. Esimerkiksi täältä voit kurkata satelliittikuvan leiriltä numero 14.

Leiri 14 on napakka ja nopealukuinen. Se ei sisällä jaarittelua, vaan tarina etelee nopealla tempolla, sitä on hyvin vaikea laskea käsistään. Itse asiassa Shinin pakotarina on varsin jännittävääkin luettavaa – vaikkei kyse olekaan dekkarista, vaan julmista tosielämän tapahtumista. Hienoa, että tämä kirja on kirjoitettu ja toivon, että mahdollisimman moni sen lukisi. Aihe on vaiettu, siitä ei ole ihmisillä tarpeeksi tietoa, mutta se on valtavan tärkeä. Kirjassa muistutetaan, että nämä julmuudet ovat vain yksi osa kaikista maailman julmuuksista, vastaavanlaista vallan väärinkäyttöä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen paljon myös muualla maailmassa.


”Meidän on verhottava koko elinpiirimme sankkaan usvaan, jotta vihollisemme eivät saisi tietää meistä mitään.”




21 kommenttia:

  1. Onpa mielenkiintoisen kuuloinen kirja - pakko laittaa lukulistalle! Aihe on älyttömän tärkeä ja ajankohtainen. Täällä vapaassa lännessä on niin helppoa unohtaa, ettei tällainen olotila ole itsestäänselvyys. Kiitän lukuvinkistä!

    VastaaPoista
  2. Suketus, olen samaa mieltä, tälläiset muistutukset ovat aika ajoin tarpeen!

    VastaaPoista
  3. Minäkään en tykkää selviytymistarinoista, ne ovat yleensä enemmän tai vähemmän tirkistelyä. Mutta Pohjois-Korea -aiheiset kirjat kiinnostavat kovasti luettuani Suljetun maan. Siksi tämäkin on sellainen, jonka lukisin mielelläni. Tai ehkä "mielellään" on väärä ilmaisu rankan kirjan edessä... :)

    VastaaPoista
  4. Tämäpä sattui sopivasti! Kuulin tästä aamulla radiosta, mutta kirjailija ja kirjan nimi ehti mennä ohitse.

    Minullekin Pohjois-Korea oli melko tuntematon tapaus, mutta Guy Delislen Pjongjang, Hyun Hee Kimin Sieluni kyyneleet ja Chol-hwan Kangin Pjongjangin akvaariot korjasivat tilannetta aika hyvin. Hyllyssä odottaa vielä Barbara Demickin Suljettu maa.

    Tämä Leiri 14 täytyy lukea myös, kunhan vain sattuu kohdalle!

    VastaaPoista
  5. Katja, minä kiinnostuin aiheesta sen verran, että voisin haalia käsiini tuon Suljetun maan!

    Janninna, kiitos monista lukuvinkeistä, täytyy laittaa muistiin :). Lue ihmeessä tämä!

    VastaaPoista
  6. Jo se, että leiri sijoittuu Pohjois-Koreaan kuulostaa kammottavalta, siellähän voi tapahtua mitä vaan. Jossain vaiheessa minäkin voisin kirjan lukea.

    VastaaPoista
  7. Jäikö tästä päällimmäiseksi positiivinen fiilis vai ahdistus tapahtuneesta? Mie olen jotenkin herkkis näiden tositarinoiden suhteen ja saatan eläytyä vähän liikaa.

    VastaaPoista
  8. Minulle tipahti tämä tänään viimein laatikosta! Aion lukea tämän heti kun ehdin, onneksi sain järjestettyä lukulistani uudelleen. Siihen olen jo varautunutkin, että mikään hyvän mielen kirja tämä ei tule olemaan.

    Mieskin oli kiinnostunut tästä, kun kuuli aamulla radiosta tästä puhuttavan. Takuulla saamme kyllä tästä molemmat irti paljon ja keskustelun aiheita myös.

    VastaaPoista
  9. Annika, positiivista fiilistä ei kyllä jäänyt, tämä ei missään nimessä ole hyvän mielen kirja. Ajatuskin siitä, että tätä kaikkea tapahtuu parhaillaan, on karmaiseva. Toisaalta tämä ei mielestäni ole väkivallalla mitenkään mässäilevä kirja, vaan ote on jotenkin realistinen. Suosittelen kuitenkin lukemaan, koska tämä avaa silmiä monille tärkeille asioille.

    Riina, arviota odotellessa! Minä en antanut tälle edes tähtiä, koska tämä on tietokirja, ja tätä on kyllä vaikea sanan varsinaisessa merkityksessä mitenkään arvioida, mutta on kiva kuulla, mitä mieltä olet tästä. Tämä muuten on varmasti sellainen kirja, että monet miehetkin kiinnostuvat tästä.

    VastaaPoista
  10. Sulle on blogissain jotain pientä :)

    VastaaPoista
  11. Hah, olin juuri tulossa kommentoimaan, että jätitkö tietoisesti tähdet antamatta, mutta näköjään. :) Kuulostaa tosi kiinnostavalta, voisin jossain kohtaa lukea!

    Tuo aina herättää vahvoja tunteita tuo "tapahtuu edelleen". :( Maailmassa on monia sellaisia asioita ja tämän takia Puhdistus sai elokuvana mut tosi surkeaksi ja heränneeksi prostituution toiseen puoleen...

    T. Annisi

    VastaaPoista
  12. Anni, olen päättänyt olla antamatta tietokirjoille tähtiä (kirjastossa tämä on luokiteltu tietokirjaksi).

    Puhdistus oli kyllä rankka elokuva! Voidaan jutella siitä sitten ensi viikolla lisää :).

    VastaaPoista
  13. Tärkeä aihe ja tärkeä kirja, laitan lukulistalle. Kiitos tekstistäsi!

    VastaaPoista
  14. Kiitos bloggauksesta. Luin sen mielenkiinnolla, sillä olen harkinnut tämän kirjan lukemista. Rankka aihe vaan hieman pelottaa, joten en vielä tilannut tätä kirjaa, vaikka luinkin siitä jokin aika sitten netistä.

    Luin joskus 1990-luvulla Sieluni kyyneleet ja sen tapahtumat ovat jääneet todella hyvin mieleen.

    Suljettu maa on myös kirja, jonka aion joskus lukea.

    VastaaPoista
  15. Katri, mukavaa jos arvioni sai sinut innostumaan kirjasta.

    Annika, lue tämä ehdottomasti. Minuakin kiinnostaisi Suljettu maa! Sieluni kyyneleet -kirjasta en ole kuullutukaan. Onko siinä samankaltainen aihe?

    VastaaPoista
  16. Ihkua, sulla on Austerin arvostelu tulossa :) Odotan!

    VastaaPoista
  17. Annika, Auster on ihkuista ihkuin! Ja tämä uusi kirjakin vaikuttaa aika ihkulta :)

    VastaaPoista
  18. Löysin Bookcrossing-sivustolta seuraavan kuvauksen Sieluni kyyneleet -kirjasta, taitaa olla suoraan kirjan takakannesta.

    "Sieluni kyyneleet on tosikertomus pohjoiskorealaisesta tytöstä, josta tuli 115 ihmisen murhaaja. 18-vuotias Kim Hyun Hee viedään suoraan yliopistosta armeijan salaiselle leirille, jossa koulutetaan erikoisagentteja lännenvastaiseen taisteluun. Hän oppii ajamaan autoa suurilla nopeuksilla, korjaamaan ja kokoamaan aseita, vakoilemaan, varastamaan ja tappamaan. Agentin loppututkinnon jälkeen hän matkustaa Eurooppaan ja perehtyy siellä japanilaisen turistin rooliin, jota tuleva "suuri tehtävä" edellyttää. Kun kaikki on valmista, Kim Hyun Hee saa Pohjois-Korean johtajan Kim Il Sungin allekirjoittaman kirjeen, joka sisältää ohjeet eteläkorealaisen matkustajakoneen tuhoamiseksi.
    Tästä terroriteosta kerrottiin laajasti maailman lehdistössä ennen Söulin olympialaisia.
    Sieluni kyyneleet on karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat sen merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan jo kehdosta palvelemaan yksioikoisia ideologisia päämääriä. Kim Hyun Heekin uskoi vilpittömästi tuottavansa kunniaa isänmaalleen ja perhelleen, kunnes joutui oikeussalissa kasvotusten lentokoneuhrien omaisten vihan ja surun kanssa. Vasta silloin hän tajusi tekonsa hirvittävyyden."

    VastaaPoista
  19. Kiitos arviosta! Hankintaan menee vihdoin. Kuulin tästä jo syksyllä, mutta en ole ehtinyt tutustumaan tarkemmin. Tällaiset kirjat ovat tärkeitä ihmisoikeuksien puolestapuhujia, ja tuovat meille helpon elämän länsimaalaisille perspektiiviä arjen pikku murheisiin. Maailmassa on paljon todellista pahaa.

    VastaaPoista
  20. Dreamer's World, samaa mieltä. Kannattaa ehdottomasti lukea tämä!

    VastaaPoista