lauantai 11. elokuuta 2012

Paul Torday: Ventovieras

Paul Torday: Ventovieras
Kustantaja: Atena, 2012
Alkuteos: The Girl on the Landing, 2009
Suomentanut: Jukka Jääskeläinen
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivuja: 315

Ventovieraan takakansiteksti herätti kiinnostukseni; se lupailee kirjan sisältävän hillittyä charmia, rasismia, psyykelääkitystä, harhoja, kummituksia ja rakkaudetonta avioliittoa sekä sen muuttumista joksikin muuksi. Heti luettuani takakansitekstin, päätin että kirja on luettava ja pian.

Odotukset palkittiin, itseasiassa ehkä jopa vielä ylitettiin. Yleensä työpäivien jälkeen en jaksa kovinkaan pitkiä aikoja lukea yhtä soittoa, mutta tämä oli suorastaan ahmittava, väsytti tai ei. Erikoinen, luihin ja ytimiin asti tunkeutuva tunnelma alkoi jo heti ensimmäisiltä sivuilta. Oudosti käyttäytyvä koira ja mies, joka näki taulussa jotain mitä muut eivät nähneet, herätti heti mielenkiintoni ja sai minut miettimään, mistä tässä on kyse.

No, kirjassa on lyhyesti kyse lapsettomasta pariskunnasta, Elizabethista ja Michaelista. Avioliitto heidän välillään on puuduttava, vailla suurempia rakkauden tunteita ja intohimoa. Elizabeth viihtyy töissä, jotta voi olla mahdollisimman paljon pois ja Michael viihtyy Groucher -nimisellä herrainklubilla.

Mutta jotain tapahtuu, jotain tai jokin hiipii tähän arkisen tylsään avioliittoon. Tai pikemminkin Michaeliin. Yhtäkkiä Michaelin kasvoilla viivähtää yhä useammin ilme, jota Elizabeth ei ole koskaan ennen nähnyt. Ja yhtäkkiä Michaelin tavassa toimia on jotain erilaista, niin kuin hänen tavassaan puhuakin. Itseasiassa nyt Michael on paljon kiinnostavampi ja puoleensavetävämpi, jos Elizabethiltä kysytään. Mitä on tapahtumassa ja miten tähän kaikkeen liittyy outo vihreämekkoinen tyttö?

Kirjan tarina on kerrottu vuoroin Elizabethin ja vuoroin Michaelin näkökulmasta, mikä oli mielestäni erittäin toimiva ratkaisu ja toi kirjaan juuri sen ulottuvuuden, mikä teki Ventovieraasta upean lukukokemuksen. Suorastaan hämmentävää, miten asiat muuttuvat ja saavat erilaisia sävyjä riippuen kenen silmillä niitä katsotaan.

Ventovieras on psykologinen jännitystarina, hyytävä sellainen. Minun oli lukiessa suorastaan mahdoton päättää, kenen puolella sympatiani ovat ja mikä itseasiassa on totta. Tiivis tunnelma säilyy aina viimeisille sivuille asti.

Huikean jännityksen lisäksi kirjassa on kiinnostavaa pohdintaa niin avioliitosta kuin mielen järkkymisestä ja sairastumisesta. Miten niin lähellä olevat puolisot voivat todellisuudessa olla niin etäällä toisistaan? Pystyykö vuosienkaan jälkeen rehellisyyden nimissä sanoa tuntevansa toisen, aivan läpikotaisin? Entä mitä tapahtuu, kun mieli ei pysy enää hallinnassa? Mitä on olla hullu? Vai onko sellaista, hulluutta, onko toisen todellisuus yhtä totta kuin omakin? Mikä on mielisairaan määritelmä ja kuka on se, joka toisen puolesta voi tämän tuomion toiselle langettaa?

Yhtä kaikki, kirja herättää, tai herätti ainakin minussa, paljon ajatuksia. Kyseessä onkin jossain määrin harvinaislaatuinen kirja, koska se onnistui samaan aikaan sekä saamaan lukijansa pohtimaan, arvailemaan ja jopa melkein pelkäämään. En ole varma, olivatko kaikki tapahtumat ja henkilöiden ratkaisut aina täysin uskottavia, mutta en osannut tai viitsinyt moista lukiessani juurikaan murehtia, kun sivut kääntyilivät sen verran viuhaa vauhtia. Suosittelen!

★★★★ ½


Susan tuore arvio kirjasta täällä ja Katan täällä.

14 kommenttia:

  1. Minuakin kiinnostaa tämä kirja; arviot ovat olleet aika kaksijakoisia mutta tämä sinun sai minut taas taipumaan sille kannalle, että haluan ainakin kokeilla :).

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kokeilla, tämä on kaikenlisäksi melko nopealukuinen, joten paljoa aikaa ei edes kulu :)

    VastaaPoista
  3. Psykologisten trillereiden ystävä kun olen, tämä on minulle todellinen herkkupala. Olen puolivälissä. Alkuun tuntui, että tahti on liiankin hidas, mutta toisaalta juuri se tekee tunnelmasta hiipivän kammottavan. Ja loppua kohti meno kiihtyy, näin olen ymmärtänyt :)

    VastaaPoista
  4. Oi, onkos tuo Kadonneet jo virallisesti ilmestynyt, vai saitko ennakkokappaleen? Minullekin se -muistaakseni- on tulossa :) Innolla odotan arviotasi!

    VastaaPoista
  5. Minua ei alun lievä verkkaisuus (ihme kyllä) haitannut yhtään. Juuri niin kuin kirjoitit, se loi sopivasti sellaista pikkuhiljaa hiipivää tunnelmaa. Ja tosiaan, loppua kohti vauhti kyllä yltyy. Uskon, että pidät! :)
    Muistaakseni tuo Kadonneet ilmestyy viikolla 34. Se vaikuttaa kyllä kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli kyllä tosiaan aika erikoinen kirja hyvällä tavalla!!

    VastaaPoista
  7. Kyllä! Varsinkin kirjan loppu oli, voisiko sanoa, outo. Varmasti kirja jää pitkäksi aikaa mieleen.

    VastaaPoista
  8. Vaikuttaapa kiinnostavalta! Toisaalta taas tuntuu, että on lukenut turhankin paljon kuivahtaneista parisuhteista, mutta jos tässä on jotain uutta niin... lukulistalle menee!

    VastaaPoista
  9. Katri, älä anna parisuhteen kuivahtamis -teeman häiritä, se (tai parisuhteen pohtiminen yleensäkään) ei ole tässä missään massiivisessa roolissa.

    VastaaPoista
  10. Tuulia, apua, mitä minä nyt kirjoitan, kun sinä kirjoitit ulos, sen mitä minun piti;-) Olen täysin samaa mieltä tässä vaiheessa, kun olen kirjan puolessa välissä. Harmittaa kun annoin sille yhdelle kirjalle eilen niin kauan aikaa, nyt olisi Ventovieras jo luettu...

    Siis: Täysin samaa mieltä!

    VastaaPoista
  11. Leena, sinä varmasti löydät ne oikeat sanat.

    Hyvistä kirjoista on niin vaivatontakin kirjoittaa ♥

    Kieltämättä minullekin iskee jonkunmoinen ahdistus, jos olen hukannut jollekin huonolle kirjalle liikaa aikaa. Sitä ajattelee, että sen voisi käyttää niin paljon paremminkin, maailma kun on pullollaan ihania kirjoja. Toisaalta pitäisi ehkä herkemmin jättää huonolta vaikuttavat kirjat kesken. Toisaalta joskus käy niin, että lopuksi on tyytyväinen kun kirja on tuli luettua loppuun, vaikka jossakin vaiheessa hieman takkuaisikin. Hassuinta on se, mitä minä teen, että luen tottumuksesta joidenkin kirjailijoiden ilmestyvät kirjat "tottumuksesta", vaikken niistä edes erityisemmin pidä. Syksyllä sorrun varmaankin taas ainakin yhteen sellaiseen.

    VastaaPoista
  12. No niin, minäkin pääsin tämän loppuun ja lukukokemus oli aivan mahtava! :)

    VastaaPoista
  13. Minäkin luen vaikka minkä kirjan, kun se tulee joltain 'omalta kirjailijaltani'. Joskus hyvätkin tekevät välitöitä.

    Sinulle on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista