keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ernest Cline: Ready player one

Ernest Cline: Ready player one
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Ready Player One, 2011
Suomentanut: J. Pekka Mäkelä
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 510

Tämä omaperäisellä kannella varustettu kirja herätti heti kiinnostukseni selaillessani syksyn uutuuskatalogeja. Takakansi lupailee jännittävän seikkailun ja nostalgiaa 1980-luvun ilmiöistä. Kirjasta on myyty elokuvaoikeudet ja kirjailija on valittu USA Today -lehden koostamalle vuoden merkittävimpien amerikkalaisten listalle.

Tarinassa eletään 2040 -lukua. Ihmisten suurinta hupia ja pakoa todellisuudesta on virtuaalimaailma OASIS (lyhenne sanoista ontologisesti aistit sulauttava ihmiskeskeinen simulaatio). Pelivisiiri ja -hanskat takaavat todentuntuisen kokemuksen pelatessa. OASISissa käydään virtuaalisesti jopa ihan oikeaa koulua, siellä on verkkoseurakuntia, kauppoja ja lukuisia maailmoja ja planeettoja.

OASISin perustaja, mies nimeltä James Halliday, kuolee. Hän on yksi maailman rikkaimmista miehistä, mutta perillisiä hänellä ei ole. Hän jättää testamentin jättiomaisuudestaan omintakeisella tavalla. Hän on kätkenyt OASISiin arvoituksen, jota hän kutsuu pääsiäismunaksi. Arvoituksen ratkaiseminen vaatii syväluotaavaa asiantuntemusta Hallidayn sydämenasioista: 1980-luvun videopeleistä, scifi- ja fantasiakirjoista, tv-ohjelmista ja elokuvista. Pelkkä tieto ei riitä, arvoituksen ratkaiseminen vaatii myös taitoa, on esimerkiksi pelattava täydellinen Pac Man -peli.

Pääsiäismunan tavoittelijat kutsuvat itseään tuttavallisesti munastajiksi. Sellainen on myös kirjan päähenkilö Wade Watts. Waden vanhemmat ovat kuolleet ja hän asuu rappiolla olevan tätinsä luona. Hän opiskelee lukiossa OASISissa. Wade alkaa tuhansien ja tuhansien muiden tavoin ratkoa Hallidayn arvoitusta, jota on jo vuosia yritetty selvittää tuloksetta. Wade saa pääsiäismunasta suorastaan pakkomielteen ja alkaa intensiivisesti opiskella kaikkea 1980 -luvun ilmiöitä pieniä yksityiskohtia myöden. Pääsiäismunan tavoittelu ajaa loppujen lopuksi Waden henkeäsalpaavan jännittävään seikkailuun, josta ei vauhti ja vaaralliset tilanteet puutu. Miten käy miljardien arvoiselle pääsiäismunalle?

Ernest Cline on luonut kirjaan aivan uuden ja moniulotteisen maailman. Hän on miettinyt kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten saaden tuntumaan kaiken utopistisen jopa melko uskottavalta. Ja houkuttelevan kiehtovalta! Melkein alkoi harmittaa, ettei moista systeemiä ole vielä keksitty. Juoni pitää otteessaan hyvin kaiken yli 500 sivun verran. Tarina on mukaansatempaava sekä jännittävä, vaikkakin sen päällä pieni ennalta-arvattavuuden varjo onkin ja loppu on jossain määrin ehkä turhankin siirappinen. Seikkailun ohella Cline visioi myös kiinnostavasti tulevaisuutta energiakriiseinen ja öljykatastrofeineen.

Persoonallisen ja mieleenpainuvan kirjasta tekee humoristiset viittaukset "nörtteihin" ja 1980 -luvun suosikkeihin; alkukantaiset tietokoneet ja pelikonsolit ja niiden tätä nykyä jo huvittavan yksinkertaiset pelit, aamiaismuropaketit ja hulvattomat eväsrasiat, nostalgiset elokuvat ja niin edelleen. Osa (eritoten tietokoneviittauksista) meni minulta jossain määrin ohikin, koska en aiheeseen erityisen perehtynyt ole, mutta aivan loistavasti muistan kyllä Asteroidsin, Pac Manin ja Donkey Kongin. Lukukokemus ei kuitenkaan kärsi siitä, että kaikkea ei tunnista tai muista, mutta uskon tämän kirjan olevan aivan erityinen helmi sellaisille 1980 -luvun faneille, jotka aiheeseen ovat jo valmiiksi syventyneet ja jotka kaipaavat helppolukuista ja viihdyttävää kirjaa.

★★★★

Lue myös Liinan, Raijan ja Katinkan arviot kirjasta.

12 kommenttia:

  1. Arviosi perusteella vaikuttaa kyllä jopa kiinnostavalta! Ehkä hieman erikoiselta, mutta se on yleensä vain plussaa. Eiköhän pistetä ylös nimi... tuhannen muun nimen jatkoksi :D

    VastaaPoista
  2. Katri, kyllä tämä minusta on kaikessa erikoisuudessaan ehdottomasti lukemisen arvoinen!

    VastaaPoista
  3. Kiinnitin tähän paljon huomiota, kun tutkin katalogeja. On ollut jo pitkään luettavien listalla. :) Se luettavien lista on vaan tuhottoman pitkä.

    VastaaPoista
  4. Mari, luettavien lista on kyllä sellainen joka tuppaa yleensä vaan pitenemään ja pitenemään. Mutta tämä on kyllä mukava piristysruiske, suosittelen!

    VastaaPoista
  5. Luin kirjan englanninkielisenä vastikään ja olen siitä pitkälti samaa mieltä. Nopealukuinen ja viihdyttävä, mutta kohtalaisen pinnallinen. Minusta kirjassa oli nuortenkirjan sävyjä ja juoni oli todellakin ennalta arvattavissa. Silti ihan ok kirja. Sille löytyy muuten kustantajan virallinen blogisivu, josta löytyy vinkkejä 80-luvun maailmaan.

    VastaaPoista
  6. Raija, mukava kun vinkkasit, koska pikainen Googlettelu ei vienyt minua sivullesi. Linkitän heti sinutkin!

    Tuo nuortenkirjamaisuus kävi myös minulla mielessä. En tiedä miksi, mutta mieleeni tuli välillä Nälkäpeli ja Harry Potterit! Jos teema olisi jokin muu kuin 1980 -luku, tämän kohderyhmä olisi ehdottomasti nuoret.

    Ja pinnallisuudestakin olen jokseenkin samaa mieltä, mutta tämän tyyppisessä kirjassa en antanut sen haitata.

    Kiitos vinkistä, täytynee mennä tutustumaan tuonne kustantajan sivuille!

    VastaaPoista
  7. Lisäys edelliseen. Näköjään Harry Potter on mainittu muuallakin (luin blogistasi). Kaukanahan tämä on kaikkinensa siitä, mutta jokin pienen pieni asia kieltämättä minullekin sen toi mieleen. En edes osaa sanoa, että mikä.

    VastaaPoista
  8. Onhan siinä samoja piirteitä, orpo poika etsii piilotettuja juttuja ja taistelee pahaa vastaan. Silti Pottereissa oli kyse paljon syvemmästä hyvän ja pahan kohtaamisesta allegorisesti ja päämäärä oli pikkuisen eri kuin läjä rahaa. Tietty Pottereissa ei ollut myöskään mitään elektroniikkaa. Mutta juu... ehkä olen liian Potter-fani pystyäkseni rinnastamaan näitä kirjoja toisiinsa :)

    VastaaPoista
  9. Juuri näin, jotain samoja elementtejä, mutta siihen se sitten jääkin. Täällä toinen Potter -fani :)

    VastaaPoista
  10. Minullekin tämä jäi heti mieleen noita uutuuksia selaillessani. nyt kiinnostus kasvoi lisää - taidan laittaa varaukseen! kiitos!

    VastaaPoista
  11. Vielä kiitos linkityksestä! Siirsin blogini kokonaisuudessaan vasta Bloggeriin ja hakukoneet eivät vielä anna osumia kirjoituksiin, mutta ehkä pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  12. Munastaja? Mikäköhän se on ollut taas ennen suomentamista... Ei luoja :D

    VastaaPoista