sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Victoria Hislop: Saari

Victoria Hislop: Saari
Kustantaja: Bazar, 2012
Alkuteos: The Island, 2005
Suomentanut: Laura ja Olga Jänisniemi
Sivuja: 474

Minua kiinnosti kovasti tämä kirja jo mielenkiintoisen aiheen perusteella, koska kaikki Kreikkaan liittyvä on lähellä sydäntäni. Lisäksi kirjan kansi on aivan ihana! Hieman minua epäilytti, kun kirjan takakansitekstissä Saarta kuvattiin viipyileväksi. En ole ihan varma, olenko kovin viipyilevien kirjojen ystävä. No, mielestäni Saari on ennemminkin perusteellinen kuin viipyilevä, kirjassa kuvataan erään kreikkalaisen suvun vaiheita hyvin pitkältä aikaväliltä.

Saari alkaa siitä, kun nuori englantilainen nainen, Alexis, on matkalla poikaystävänsä kanssa Kreetalla, minne hänen sukujuurensakin yltävät. Alexis on päättänyt ratkoa reissulla äitinsä Sofian vaiettua menneisyyttä. Hän hakeutuu äitinsä vanhan ystävän luokse. Fotini alkaa seikkaperäisesti kertoa hänelle Alexiksen suvun tarinaa alkaen Alexiksen isoisoäidin, Elenin, joutumisesta leprasiirtolaan Spinalongan saarelle.

Spinalonga on Kreetan lähellä oleva saari, vain pieni vesialue erottaa saaren mantereesta. Saarelle on eristetty kaikki Kreetan leprasairaat, se tunnettiinkin nimellä ”Elävien kuolleiden valtakunta”. Saari on kuin pieni demokraattinen yhteiskunta, siellä järjestetään vaalit, joidenka perusteella saarelle valitaan johtaja. Saarelta löytyy myös apteekki, leipomo, kauppoja, kirkko, koulu ja terveysasema. Saaren asukkaat kehittävät ja rakentavat asuinaluettaan jatkuvasti. Vedenpuute on kuitenkin harmillinen ongelma, lisäksi sähkön jakelu ei toimi. Viranomaiset eivät ole järin kiinnostuneita kuolemaantuomituista saaren asukkaista, mikä ajaakin asukkaat ajoittain lavottomuuksiin ja kapinoihin sekä syvään katkeruuteen. Saaren asukkaista suurin osa näyttää päällisin puolin terveeltä, osalla alkaa näkyä jo lepran aiheuttamia vaivoja ja epämuodostumia.

Kirjan toinen osa kertoo siitä, kuin Fotini kertoo Alexikselle Elenin joutumisesta Spinalongalle. Elenin perheessä oli kaikki hyvin ja onnellisesti, kunnes eräänä päivänä opettajana toimiva Eleni sai kuulla saaneensa lepratartunnan. Hänet siirrettiin nopealla aikataululla eroon perheestään. Tyttäret Anna ja Maria jäivät ilman äitiä. Eleni näki miestään säännöllisesti vaikka asuikin saarella, sillä mies Giorgis toimi tavarankuljettajana Spinalongalle. Samaan aikaan Kreetaa koettelee toinen maailmansota.

Tarina on jaettu yhteensä neljään osaan. Kolmannessa osassa Fotini jatkaa tarinaansa ja kuvaa Elenin tyttärien Marian ja Annan kasvamista ja tapahtumarikkaita elämänvaiheita aina heidän kuolemaansa saakka. Viimeisessä osassa palataan takaisin nykyhetkeen.

Saari herätti minussa suuren mielenkiinnon Spinalongaa ja leprasiirtoloita kohtaan. Kirjassa eniten viehättikin juuri saaren ja sen tapahtumien kuvaus. Kiehtovaa, kuinka sama eristyssiirtola oli toisille kuin helvetti ja toisille taas kuin paratiisi. Eristäytyneet ja hyljeksityt ihmiset saivat vihdoinkin tukiverkon, hyväksyntää ja suunnan elämälleen, vaikka sama kurja kohtalo kaikilla olikin edessä. Toistaiseksi lepraan ei oltu keksitty vielä parantavaa lääkehoitoa, vaikka sitä kovasti yritettiinkin. Lisäksi saarten asukkaat joutuivat jatkuvasti taistelemaan ihmisoikeuksiensa puolesta. Ulkopuolisten ennakkoluulot lepraa kohtaan olivat valtavia.

Morren tavoin minua häiritsi kirjassa jatkuvasti vaihtuva näkökulma (eri kappaleissa seurataan tapahtumia aina eri ihmisen näkökulmasta) sekä se, että suurin osa kirjasta on kertomista toiselle, eikä tämä ratkaisu ollut kovinkaan onnistunut. Fotini kertoi Alexiselle tarinaa Elenin ja hänen lasten ja lastenlasten elämästä. Tarina sisälsi yksityiskohtaisesti ihmisten ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia. Miten näitä voi muka joku näin tarkasti tietää? Kirja oli lisäksi melko pitkä, ja tapahtumat etenivät hieman epätasaisesti. Aluksi tapahtumia seurataan hyvin yksityiskohtaisesti ja lopussa vauhti kiihtyy roimasti.

Vaikka kirjassa olikin epäkohtia, pidin siitä silti ja suosittelen sitä muillekin. Tarina on puoleensavetävä, koskettava, viihdyttävä ja kiinnostava. Kieli on helppolukuista ja sivut kääntyilivät nopeaan tahtiin. Kreikkalaisuuden ja kreikkalaisen kulttuurin ja tapojen kuvaus on viehättävää ja mielenkiintoista. Saari herätti minussa kiivaan halun tietää, kuinka paljon kirjasta on totta ja kuinka paljon keksittyä. Pikaisella nettisurffailulla löysin sen verran, että Spinalongaa on käytetty leprasiirtolana juuri kirjassa mainittuna aikana. Ehdottomasti täytyy ottaa aiheesta selvää lisää ja olisi aivan mahtavaa päästä joskus käymään Spinalongalla! 

★★★★ -

Kirjan ovat lukeneet myös ainakin Susa, Mari A ja Rachelle.



Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen kohtaan Kreikka, vaikka kirjailija englantilainen onkin.  Saari kuitenkin on niin vahvasti kreikkalainen kirja, että olisi jotenkin outoa liittää se Englantiin.

6 kommenttia:

  1. Sinä sait Saaresta selvästi enemmän irti kuin minä, hieno arvio! Taidankin linkittää tämän saman tien omaan blogiini ja antaa sen myötä parempaa palautetta kirjasta :) Sekin voi vaikuttaa asiaan, että olen lukenut viime aikoina niin hyviä kirjoja, että rima on tavallista korkeammalla...

    VastaaPoista
  2. Minua tämä on kiinnostanut, mutta en oikein tiedä luenko tämän vai en. Pinossa on niin paljon kiinnostavia kirjoja, että jätän tämän nyt ainakin myöhemmälle. Yleensä meillä on niin samantapainen kirjamaku ;).

    VastaaPoista
  3. Tässä on kyllä todella kaunis kansi! Mutta itse kirja muuten tuntuu jotenkin ei-niin-omalta, etten tiedä uskallanko ottaa sitä luettavakseni. Katsotaan :)

    VastaaPoista
  4. Minulle Kreikka on monen hyvän ystäväni kotimaa ja muutenkin sydäntä lähellä, ortodoksi kun olen... kun vielä kirjan tarina kiinnostaa niin lukeahan tämä täytyy!

    VastaaPoista
  5. Minä nautin aika lailla tämän kirjan lukemisesta ja juuri se saaren elämä oli kiehtovinta. Kertojien vaihtelukaan ei tässä minua häirinnyt, vaikka tunnustan siitä joskus häiriintyväni ;)

    VastaaPoista
  6. Rachelle, sinä et arviosi perusteella todellakaan tainnut suuresti vaikuttua ;).

    Sanna, hmm... Sinä kyllä saattaisit pitää tästä.

    Katri, suosittelen edes yrittämään!

    Elma Ilona, sinä saatat jopa rakastua tähän kirjaan! Kiinnostavaa kuulla mielipiteesi tästä.

    Susa, saaren elämän kuvaus varmasti piirtyy mieleeni pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista