torstai 3. toukokuuta 2012

Turkka Hautala: Kansalliskirja

Turkka Hautala: Kansalliskirja
Kustantaja: Gummerus, 2012
Sivuja: 112

Kansalliskirja on pieni kirja täynnä suurta. Kirja sisältää lyhyitä, noin aukeaman mittaisia kertomuksia suomalaisuuden ja noin yleensäkin elämän eri osa-alueilta. Tarinat pöyhivät stereotypioita, lähinnä suomalaisista, mutta myös esimerkiksi ruotsalaisista ja australialaisista. Kirjan henkilöt kaipaavat Suomeen ja osa taas pois Suomesta.

Mikä kaikki suomalaisille on tärkeää? No tietysti jääkiekko, mäkihyppy, saunominen ja kalastus. Niistä on moni Kansalliskirjan tarina tehty. Niin ja suomalaisista miehistä, peräkammarinpojista, jotka eivät puhu, vaan murahtelevat vain silloin tällöin. Suomalaisten käytös on kaiken kaikkiaan aika hassua, itseään vähätellään jatkuvasti ja kärsimme kommunikaatiovaikeuksista. Ainakin stereotypioissa. Ravintolassakaan ei uskalleta sanoa, jos ei ole pitänyt ruuasta, kun tarjoilija sitä kysyy. Urheilussa arvokisojen voitto tai häviö ovat molemmat ihan oma lukunsa. Myös erilaiset ihmissuhteet ovat tärkeässä roolissa Kansalliskirjassa, olivatpa ne sitten parisuhteita tai vaikkapa naapuruussuhteita.

Kansalliskirjan kieli on upeaa! Turkka Hautalalla on mahtava taito leikkiä kielen kanssa ja hyppiä tasolta toiselle. Osa tarinoista on kuin kauniita runoja, osa arkisia ja humoristisia. Jotkut on kirjoitettu hykerryttävän hauskalla otteella. Myös eri murteita on käytetty taitavasti. Kirja on pullollaan nostalgiaa ja tarkkanäköisiä havaintoja elämästä.

Aivan pakko tunnustaa, että en ymmärtänyt ihan jokaisen tarinan pointtia tai ideaa, muutaman tarinan kohdalla mietin, että mikä tässä nyt oli se juttu. Ehkä kirja vaatisi toisen lukukerran? Kirjan takakannessa kysytään: Miltä näyttää suomalainen? Mielestäni suomalaisuutta avataan kirjassa hieman yksipuolisessa, vähän turhankin negatiivisessa valossa, vaikkakin ymmärrän kirjan ironisen puolen. Joka tapauksessa kokonaisuutena pidin kirjasta sekä Turkka Hautalan tyylistä kovasti enkä voi olla ihmettelemättä, miksen ole lukenut Saloa tai Paluuta vielä, kun molemmat tuolla hyllyssäkin nököttävät.

★★★ ½

Kansalliskirjaa on luettu jo monissa blogeissa. Käy kurkkaamassa esimerkiksi Riinan, Joanan, Erjan ja Sannan arviot.

4 kommenttia:

  1. Jee, kiva että kuitenkin tykkäsit :). Salo ja Paluu on kumpikin hyviä, toivottavasti ehdit lukea jommankumman piakkoin :).

    VastaaPoista
  2. Täytyypi yrittää. En vaan tiedä, kummasta alottaisin...

    VastaaPoista
  3. Minäkin luin tämän juuri, mutta en ole vieläkään ehtinyt kirjoittamaan tästä... Mutta hei, kiva että joku muukaan ei ymmärtänyt ihan jokaisen tarinan pointtia. En nimittäin minäkään. Pidin kyllä joistain hirmuisesti, esimerkiksi siitä missä mies kirjoitti ohjeita pojalleen, mutta jotkut jutut menivät vain ohi. Kielestä huomasin sen, että kaikki puhekielinen oli aika "länsisuomalaista" eli minusta vähän vierasta, mutta hyvä oli silti.

    VastaaPoista
  4. Mukavaa löytää kohtalotoveri, tätä kun on niin hirmuisesti ylistetty. Toisaalta tosiaan osa tarinoista oli ehdottomasti ylistämisen arvoisia! Minulle länsisuomalainen murre sitten taas upposi mainiosti, johtunee varmasti pitkälti omista taustoistani.

    VastaaPoista