torstai 12. huhtikuuta 2012

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär
Kustantaja: Bazar, 2011
Alkuteos: Fyrmästarens dotter, 2009
Suomentanut: Anu Koivunen
Sivuja: 340


Pienellä, asumattomalla Hamneskärin saarella Marstrandin pohjoispuolella ollaan kunnostamassa vanhoja rakennuksia, kun kaksi työmiestä löytävät ruumiin korjatessaan vanhaa ruokakellaria. Ruumis on muurattuna kellarin seinän taakse. Aluksi työmiehet päättävät salata asian, jotta työt eivät keskeytyisi, mutta he muuttavat kuitenkin mielensä ja soittavat poliisille.

Juttua alkaa tutkia naispoliisi Karin. Samalla hän saa jotain muuta ajateltavaa kun surkeaksi muuttunut parisuhde. Karinin mies, Göran, kun on kapteeni ja paljon pois kotoa. Tutkintaryhmään kuuluvat myös Carstin Heed, rikoskomisario sekä Folke, Karinin lähin työpari nyt kun Robert Sjölin on sairaana.

Pikkuhiljaa poliisit pääsevät selville asioista ja jutun takaa paljastuukin yhtä jos toista saaren asukkaista ja heidän menneisyydestään. Ruumiiden määrä ei jää yhteen ja tapahtumat alkavat saada hurjia juonenkäänteitä.

Kirjassa seurataan myös Marstrandissa asuvan Saran perheen elämää. Sara on pitkällä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Hän joutuu kuitenkin kantamaan päävastuun kahden lapsensa hoitamisesta, kun hänen miehensä, Tomas, tekee pitkiä päiviä töissä. Saralla on kireät välit anoppiinsa, Siriin, joka on todellinen hienostorouva. Päiviin alkaa tulla kuitenkin hieman valonpilkahduksia, kun Saran ja Tomasin kellariasuntoon muuttaa eräs toimittaja, Markus.

Majakkamestarin tytär on otteessaan pitävä ja jännittävä kirja, jota on vaikea laskea käsistään. Vaikka ratkaisun enteitä tarjoillaan jo hyvissä ajoin, loppua kohden tulee myös yllätyksiä. Kieli on helppolukuista ja miljöötä on kuvattu kauniisti. Ihastuinkin valtavasti kirjan tapahtumapaikkaan, saaristoon sekä purjeveneisiin, majakoihin ja sympaattisiin saaren alkuperäisasukkaisiin.

Kirjassa on hurjan paljon henkilöitä. Aluksi olin koko ajan mennä sekaisin, kuka on kuka. Loppua kohden hieman harmistuin, kun monella kirjan henkilöistä ei ollut edes kovinkaan suurta roolia tapahtumien kulussa. Henkilöihin oltiin saatu kuitenkin mahdutettua kiinnostaviakin yksilöitä, kuten pilkkua viilaava Folke ja musertumispisteessä oleva Sara.

Juonenkäänteitä varjosti ajoittainen epäuskottavuus ja mielestäni ongelmia ratkottiin välillä vähän turhankin helposti. Kuka nyt oikeasti heti ensinäkemältä arvaisi, että kaulaliinaan kirjotut pilkut ovat morsetusta? Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin positiivinen lukukokemus, ja aion mahdollisimman pian lukea myös Rosmanin uutukaisen, Noitavasaran.

 ★★★ +

Kirjaa on luettu jo monissa blogeissa. Tässä muutamia kirjan lukeneita: Norkku, Leena Lumi, Booksy ja Hanna

7 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä! Marstrand kuulostaa ihanalta paikalta, minun oli aivan pakko googlettaa siitä kuvia kirjan luettuani!

    VastaaPoista
  2. Norkku, minä ajattelin heti luettuani, että voi kun pääsisi matkustamaan Marstrandiin. Mieluiten purjeveneellä :)

    VastaaPoista
  3. Tätä lukiessani koin ihan samoja fiiliksiä, kuin sinä! Henkilöissä menin tosiaan varsinkin alussa sekaisin. Oli Siri ja Sara jne.. ja kuka nyt oli kenenkin sisko/äiti/anoppi... mutta pikkuhiljaa se helpotti.
    Kaulaliinaan kudottu morsetus oli myös ihan toiselta planeetalta =). Mutta ehdottomasti pitää lukea lisää!

    VastaaPoista
  4. Minustakin tämä oli viihdyttävää luettavaa, loppukäänteet ja nuo mainitsemasi epäuskottavuudet vain häiritsivät. Henkilöhahmoja oli varmaan mukana ihan vain "pohjustuksena" sarjan myöhemmille osille, luulisin.

    VastaaPoista
  5. Marstrandiin voisin lähteä minäkin.

    Tuo ajoittainen epäuskottavuus oli kyllä tässä kirjassa pieni miinus kuten sanoit mutta minäkin odottelen jo Noitavasaraa tahollani, onhan se luettava. :)

    VastaaPoista
  6. Roz, sukulaisuussuhteissa oli minullakin hieman muistamisvaikeuksia. Hih, kaulaliinamorsetusta :D Mutta lisää Rosmania, aivan ehdottomasti.
    Maria, näin ajattelinkin. Muistan lukeneenikin jostain arviosta, että mm. Sara tulee olemaan seuraavassa osassa isommassa roolissa.
    Linnea, minun Noitavasaran saanti on nyt kaukaista haavetta, kun kirjastojen tietokanta suljettiin kolmeksi viikoksi :( Ei voi kyllä valittaa, että lukemisesta olisi pulaa siltikään.

    VastaaPoista
  7. Luin tämän kirjan siksi, että minulla on mahtava Marstrand-kokemus. Myös Sara kiinnosti.

    Olet aivan oikeassa: hnekilöitä on aivan liikaa.

    Noitavasara tuossa odottaa, mutta katson sille oikean hetken.

    VastaaPoista