tiistai 27. maaliskuuta 2012

Michael Cunningham: Tunnit

Michael Cunningham: Tunnit
Kustantaja: Gummerus, 2007, Loisto -pokkari
Ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi v. 2000
Alkuteos: The Hours, 1998
Suomentanut: Marja Alopaeus
Sivuja: 239


Tunnit on tarina kolmesta naisesta, joita yhdistää kuoleman läsnäolo ja kaipuu jonnekin. Naisia yhdistää myös Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway.

1920 -luvun alkupuolella Virginia Woolf kirjoittaa intensiivisesti merkittävää romaania, jonka työnimi on Tunnit. Kirja sai kuitenkin nimen Mrs. Dalloway.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Los Angelesissa muuan kotirouva, Laura Brown, karkaa impulsiivisesti hetkeksi lukemaan hotellihuoneeseen itselleen tärkeää kirjaa, Mrs. Dallowayta, sekä haaveilemaan poispääsystä.

Clarissa elää kumppaninsa Sallyn kanssa melko onnellisessa avioliitossa New Yorkissa 1900 -luvun loppupuolella. Clarissan entinen rakastettu, nykyinen ystävä, runoilija, Richard, on sairastunut aidsiin ja ennuste on huono. Clarissa on päättänyt järjestää juhlat ystävälleen ja näkee paljon vaivaa niiden onnistumisesta, Richard ei suhtaudu juhliin yhtä intohimoisesti. Richard käyttää Clarissasta nimeä Mrs. Dalloway.

Minulla oli kovat odotukset kirjan suhteen, olin kuullut lähinnä kehuvia mielipiteitä Tunneista. Suorastaan yllätyin, kuinka vähän pidin kirjasta. Olisin kovasti halunnut ihastua kirjaan, mutta pienoinen pettymys se kuitenkin oli. Alussa esiteltiin kolmen naisen tarinat, mutta minulle ei herännyt juurikaan mielenkiintoa ketään heistä kohtaan enkä palanut halusta tietää, miten heille tulee käymään. Ja loppua kohden pettymykseni oikeastaan vaan kasvoi, petyin tapahtumien jonkinasteiseen latteuteen. Olisin kaivannut enemmän kiinnostuksen herättelyä alussa ja toisaalta taas mukaansatempaavampaa juonta sekä hieman yllätyksellisyyttä loppuun.

Tunnit -kirjaa ei voi kutsua kyllä huonoksikaan. Michael Cunningham on mestari kuvailemaan tunteita ja ajatuksia. Jotain viehkeyttä kirjassa oli pakko olla, koska en kuitenkaan hetkeäkään harkinnut jättäväni kirjan kesken. Luin kirjan lomamatkalla etelän lämmössä, mikä saattoi olla virhe. Tunnit olisi ehkä kaivannut hiljaisen ja rauhallisen pimenevän illan ja herkeämättömän intensiivisyyden lukijalleen. Eduksi varmasti olisi myös, mikäli ennen lukemista tietäisi Virginia Woolfista enemmän, tai että olisi erityisen kiinnostunut tästä naisesta. Ja tiedä minkälaisia ulottuvuuksia olisi auennut, jos olisi lukenut Mrs. Dallowayn ennen Tuntien lukemista. Minulla on Woolfin kohdalla suuri aukko yleissivistyksessäni! En ole lukenut ainuttakaan hänen teostaan enkä muutenkaan paneutunut hänen elämäänsä. Täytyypi korjata asia.

Cunninghamin kirjoituslahjoista olen kuitenkin sen verran vakuuttunut (pidin enemmän hänen uusimmasta Illan tullen -kirjasta), että aion tulevaisuudessakin lukea lisää hänen kirjojaan. Ehkäpä seuraavaksi tartun Koti maailman laidalla -kirjaan. Odotan myös kovasti näkeväni Tunnit -elokuvan. Mielenkiintoista tietää, miten tämä vähätapahtumainen kirja on muunnettu elokuvan muotoon.

 ★★★ ½ 

Tunteja on arvostellut myös mm. Sara, Kuutar sekä Karoliina

12 kommenttia:

  1. Harmi että tämä oli pettymys sulle. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta leffan nähnyt 2 tai 3 kertaa ja siitä tykkään hirmuisesti! Kirjakin on kyllä lukulistalla tämän vuoden aikana ;)

    VastaaPoista
  2. Oi, täytyypä pian hankkia elokuva jostain! Onko sinulla sitä omana? Jos sinulla ei ole vielä Tunnit -kirjaa, voin lahjoittaa sen sinulle :) Odotan mielipidettäsi kirjasta kovasti, koska olen hivenen yllättynyt omasta reaktiostani.

    VastaaPoista
  3. Minäkin petyin kirjaan. Sen sijaan elokuvasta pidin; tällä kertaa näin päin.

    VastaaPoista
  4. Margit, totta tosiaan, melko harvinaista, että elokuva voittaa kirjan!

    VastaaPoista
  5. Mie pidin Tunneista ihan mielettömästi! Cunninghamin englantikin, ooh <3 Mutta makuasioitahan nämä ovat, ja ihan mukava törmätä eriäviinkin mielipiteisiin. :)

    Ja elokuva on loistava. Kidman, Moore ja Streep. Miten voisikaan mennä pieleen tuolla tähdityksellä? ;) Ja Richardin hahmo miellytti minua enemmän elokuvassa kuin kirjassa. Mutta yhtä hyviä kummatkin. <3

    VastaaPoista
  6. Harmi että jouduit pettymään, mutta niin kyllä helposti käy jos on kovat odotukset. Minä luin tämän ensimmäisen kerran joskus tosi kauan sitten, ja pidin taas tästä enemmän kuin uusimmasta (Illan tullen).

    VastaaPoista
  7. Noora, pakko nähdä elokuva pian! Minä kyllä lukiessani aistin, että tämä on ihan hyvä kirja, mutta että luen sitä aivan väärällä hetkellä ja väärässä paikassa.

    Tessa, tosiaan suurien odotusten kanssa saattaa käydä huonosti :/

    VastaaPoista
  8. Minulle kävi vähän sama, vaikka kyllä minä kirjaan kuitenkin rakastuin. Mutta odotin siltä ihan hirveästi sekä loistavan leffan että ylitsevuotavien kirjakehujen vuoksi. Sitten kirja jäikin vähän etäiseksi, ainakin Clarissa, kun taas rakastin Lauran osuuksia ihan hirveästi.

    Mutta oli kirja kuitenkin todella hieno. Henkilökohtaisesti lähemmäksi ja läheisemmäksi tuli kuitenkin Illan tullen, joka on minusta kaikin tavoin hieno. Ja kun luin sen ilman odotuksia, hienous oli vielä upea yllätys!

    VastaaPoista
  9. Täällä on myös yksi teokseen pettynyt, olin myös kuullut teoksesta vain positiivista palautetta ja itseeni se ei kolahtanut ollenkaan. Noh, ei aina voi voittaa. :D

    VastaaPoista
  10. Karoliina, kirjan henkilöt jäivät kaikki mielestäni aika etäisiksi, mutta Lauran tarina kiinnosti ehdottomasti eniten.

    Jonna, mukavaa löytää kohtalotovereita :)

    VastaaPoista
  11. En pitänyt kirjasta ollenkaan ja luin sen loppuun vain koska oli pakko kirjakerhomme takia. Pilkkeisiä tarinoita niputettuna, ei mitään mielenkiintoista, ei yhtäkään hahmoa johon olisin voinut samaistua. Lisäksi kirjassa on jotain määrittelemättömän amerikkalaista elämänmenoa, jota en koskaan ole voinut ymmärtää. Kerrotaan ihmisistä, jotka ovat aina saavuttaneet kaiken mitä haluavat mutta ovat henkilökohtaisista / persoonaansa liittyvistä syistä tyytymättömiä. Harvoin luen tällaista amerikkalaista bulkkikirjallisuutta ja tämä teos vain vahvisti inhoani kyseistä genreä kohtaan. Elokuvaa en ole nähnyt eikä tämän jälkeen kyllä kiinnostakaan. Varmaan vaan jotain sokeroitua tarinaa yliäiteliksi meikatuilla luonnottoman näköisillä näyttelijöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos kommentistasi! Minäkään en ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä tämän kirjan suosiota. Outoa, mutta elokuva oli mielestäni parempi kuin kirja. Harvinaista!

      Poista