maanantai 6. helmikuuta 2012

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali



David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: Le Potentiel érotique de ma femme, 2004
Suomentanut: Pirjo Thorel
Sivuja: 203

Kirjan päähenkilöä, Hectoria, ei oikeastaan kiinnosta mikään muu kuin keräily. Ja mitä kaikkea hän on keräillytkään aikojen saatossa! Juustopakkausten etikettejä, metrolippuja, kirjojen ensimmäisiä sivuja (!), Kinder -leluja, drinkkitikkuja, kalvosinnappeja, lämpömittareita...

Hector päätyy epätoivoisena yrittämään itsemurhaa, joka epäonnistuu. Toivuttuaan hän saa toimistoapulaisen paikan veljensä, Ernestin, yrityksestä. Hector saa kiinni elämänsyrjästä uudelleen, ja saa uuden ystävänkin, Marcel Choubertin. Marcel on myös ollut pakkomielteinen keräilijä, ja osaa suositella Hectorille menemistä anonyymien keräilijöiden kokouksiin. Hector toipuu keräilyvimmastaan ja elämä saa uuden suunnan, kun hän kohtaa naisen. Kohtaaminen on kuin kohtaus superkliseisestä elokuvasta:  nainen ja mies tavoittelevat samaa kirjaa kirjaston hyllystä, päätyvät jakamaan kirjan ja lukemaan sitä yhdessä. Mitä siinä muutakaan voi kun rakastua?

Hector ja Brigitte muuttavat yhteiseen asuntoon, menevät naimisiin ja alkavat tehdä töitä yhdessä. Suhteen edetessä Hectorin vanha pakkomielle alkaa taas nostaa päätänsä. Tällä kertaa keräilyn kohteena on hänen oma vaimonsa ja hänessä kytevä eroottinen potentiaali! Miten Hector ja Brigitte selviävät tästä?

Kirjan tunnelma on teennäisesti kepeä. Foenkinos taitaa kielellä leikkimisen salat. Kirjassa on hauskoja pieniä huomautuksia sekä huumoria. Kaikessa omituisuudessaan tarina (kera hölmön lopun) jää mieleen. Pidin valtavasti kirjailijan aikaisemmin julkaistusta teoksesta Nainen, jonka nimi on Nathalie. Minulla olikin melko kovat odotukset tämän suhteen (jotka kylläkin hieman hupenivat luettuani muutaman blogiarvion), ja voin sanoa pettyneeni. Pidän kyllä tämänkin kirjan kohdalla Foenkinosin tyylistä kirjoittaa, mutta tarina ja henkilöt eivät ole niin onnistuneita eikä kieli saa huokailemaan ihastuksesta. Tapahtumat ovat välillä vähän turhankin absurdeja. Loppu oli suoraan sanottuna typerä ja ensifiilikset kirjan päättymisen jälkeen olivat lähes turhautuneet. Nyt muutaman tunnin päästä kirja tuntuu kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mukiinmenevältä. Te, jotka haluatte tutustua kirjailijaan, lukekaa ehdottomasti mieluummin Nainen, jonka nimi on Nathalie.

★★★ ½

Kirjan ovat lukeneet myös Hanna, Minna, Naakku ja anni.M

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti