maanantai 7. marraskuuta 2022

Anna Englund: Lautapalttoo

 

Anna Englund: Lautapalttoo
Kustantaja: Siltala, 2022
Sivuja: 227


Anna Englundin esikoiskirja Lautapalttoo herätti minun mielenkiintoni ja katalogissa. Kirjan nimi on mielenjäävä, kansi kaunis (kannen ulkoasu: Elina Warsta) ja aihepiirikin varsin omalaatuinen. Kirja sijoittuu 1930 -luvulle ja minähän en koskaan väsy lukemaan entisaikojen elämästä!

Nuori rouva Elena työskentelee puolisonsa Ilmarin perheen arkkuverstaalla. Kuolema on vahvasti läsnä: kun joku kylästä kuolee, tulee töitä. Oma taitonsa itse arkun valmistelun lisäksi on kuolleen omaisten kohtaaminen. Kuolema on läsnä myös anopissa Mantassa, joka ei unohda muistuttaa alvariinsa hänen lähestyvästä kuolemastaan. Tältä erikoislaatuiselta anopilta Elenakin on saanut oppinsa ja onkin varsin taitava ompelija. Yhtenä päivänä asiakkaaksi saapuu Lydia, joka on ihmeellinen nainen, etenkin ottaen huomioon, minkälaisessa yhteiskunnassa tuolloin elettiin. Naisten asema on ollut erilainen, mutta Lydia on päättäväinen, itsenäinen, omatahtoinen. Eikä hän Elenan mielestä unohdukaan. Kohtaaminen muuttaa lopullisesti kaiken.

Lautapalttoo on kyllä parasta, mitä olen hetkeen lukenut! Ja vielä esikoiskirja! Pidin kovasti ihan siitä perusarjen kuvailusta, kuoleman ympärillä pyörivästä elämästä. Kieli on hiottua, henkilöissä särmää. Manta tottakai on minun suosikkini, kukapa ei ihastuisi tuollaiseen juroon iäkkäseen naiseen, jonka ulkokuoren alta löytyy kaikkea yllättävää. Kirja on kuvaus rohkeudesta, heittäytymisestä, uskaltamisesta. Se on tottakai tarina myös rakastumisesta, mutta lähestymistavassa oli jotain sopivan erilaista. Vaikka kirja sijoittuukin liki sadan vuoden taakse, on se edelleen ajankohtainen. Vielä tänäkään päivänä kaikilla ei ole mahdollisuutta olla sellaisia kuin ovat. Painan takuulla Anna Englundin nimen mieleeni ja sopii vain toivoa että häneltä saamme lukea lisää, esikoiskirja lupaa paljon!


★★★★★ -

4 kommenttia:

  1. Tää vaikuttaa aika ihanalta kirjalta.

    VastaaPoista
  2. Saatanpa tarttua tähän jos törmään kirjastossa. Minusta nimi on tosi tylsä eli ilman bloggauksia en edes harkitsisi kirjaa.

    VastaaPoista
  3. Otin tämän kuunneltavaksi tietämättä oikeastaan muuta kuin että kertomus sijoittuu 1930-luvulle. Vaikuttava ja vahva esikoisromaani!
    Mutta samaa täytyy todeta kuin Anki, että kirjan nimi ei varsinaisesti houkutellut. Ilman somenäkyvyyttä en varmaankaan olisi tähän tarttunut.

    VastaaPoista
  4. Yhdyn kirjoitukseesi ihan joka kohdassa! Tiesin heti kirjasta luettuani, että kyseessä on yksi minulle tärkeimmistä tämän vuoden kirjoista ja korkeista ennakko-odotuksista huolimatta yllätyin vielä iloisesti. Taitava, tyylikäs ja hiottu romaani, todellakin hämmentävän hyvä esikoinen.

    VastaaPoista