Kustantaja: Wsoy, 2022
Sivuja: 266
Kyllä Suomi vaan on täynnä aivan upeita kirjailijoita! Laura Lähteenmäki on ehdottomasti yksi heistä ja ihmettelenkin että en ole hänen tuotantoonsa aiemmin tutustunut, vaikka hänen tuotantonsa on laaja. Varmasti tämän myötä tutustun häneen lisää!
Kirjasta päällimmäisenä jää mieleen tunnelma, joka on vivahteeltaan aivan erityinen ja omanlainen. Tanskan kaunis rantamiljöö, tuulinen meri ja hiekkarannat toivat mieleeni itse asiassa ihastuttavan tv-sarjan Rantahotelli, jossa tokikaan miljöön lisäksi ei ole muuta yhteneväisyyttä.
Päähenkilö, pienen tytön äiti Maria, lähtee edesmenneen isänsä vaimon patistelemana lomalle Tanskaan tarkoituksenaan tutustua tarkemmin isänsä elämänvaiheisiin ja kirjoittaa elämäkertaa hänestä. Ja niin äiti ja tytär saapuvat Tanskaan, jossa vähäiset paikalliset tuntuvat kaikki käyttäytyvän mystisesti. Vähitellen Maria, kirjan nimen veroisesti, sukeltaa historiansa syövereihin keskelle jotakuinkin tukalaa lapsuuttaan. Äiti on asunut toisaalla, isä on ehdoton, ankara, tiukka. Ei isästä mitään hirviötä haluttu maalata, hänessä oli hyväkin puolensa ja vilpitön rakkaus tytärtään kohtaan ei jäänyt epäselväksi. Ja mitä syvemmälle Maria sukeltaa, sitä enemmän hänen silmänsä aukeavat.
Kokonaisuutena kirja oli mielestäni hieno, hyvin kirjoitettu. Kehuinkin jo kirjan tunnelmaa ja samoin kieli on kaunista ja monivivahteista, tunnelman lisäksi myös tunteet tavoitetaan tarkasti. Juoni sisälsi yllätyksiä, piti otteessaan. Huomasin kuitenkin lukiessani melko usein tarttuvan jonkinlaisiin epäuskottavuuksiin, vaikkeivat ne kovin suuria olleetkaan. Ensiksi, se että isän uusi puoliso sysäisi miehensä tyttären moiseen operaatioon, tuntui oudolta, erityisesti kun kirja oli luettu. Miksei hän toiminut toisin? Lomakohde ei ehkä myöskään tunnu luontevalta valinnalta äidille ja kahdeksanvuotiaalle lapselle. Monikaan äiti ei ehkä lähtisi myöskään kahden reissuun lapsen kanssa, jos tarkoituksena on kirjoittaa kirjaa - lapselle ei tuntunut paikassa olevan juuri virikkeitä. Ihmettelin myös, että äiti lähti lenkille lapsen vielä nukkuessa; tämä ei liene äideille kovin tyypillistä. Sitten kun loppuratkaisu oli selvinnyt, myös muiden henkilöiden tapa toimia ja käyttäytyä tuntui oudolta - tästä ei kuitenkaan toki sen enempää ettei tule spoilauksia. Huomattavan pieni asia, mutta ihmettelin näin tavallisena tallaajana, että miksi kirjassa käytettiin sanaa hytte, koska sana tuntui ainakin omassa sanavarastossa tosi vieraalta.
Huolimatta tästä listauksesta, kirja oli silti positiivinen lukukokemus ja sopivasti erilainen. Isän hahmo oli kuvattu harvinaisen onnistuneesti ja uskottavasti. Tämä sopi niin oivasti luettavaksi sateisiin syysiltoihin.
★★★½
Olen lukenut Lähteenmäeltä Sitten alkoi sade, josta en pitänyt oikeastaan yhtään. Ei varmaan tätäkään tule luettua, varsinkin jos on tuonkin verran epäuskottavuuksia.
VastaaPoistaNyt jätin nuo epäuskottavuudet lukematta etten kehitä minkäänlaista asennetta, mun pitäisi nimittäin ihan justihinsa ottaa tämä itse lukuun ennen kuin laina-aika päättyy....
VastaaPoistaMinä olen aiemmin lukenut kolme Lähteenmäen romaania, Ikkunat yöhön, Korkea aika ja Sitten alkoi sade joista ensimmäisestä pidän eniten ja viimeisestä vähiten. Toivottavasti tämä on taas mieleinen.
Pidän eniten edellisestä kirjasta Sitten alkoi sade. Pakolaisuusteema oli käsitelty hienovaraisesti, mutta samalla koskettavasti. Tämä uusin koski Tanskaan adoptoituja lapsia. Herkkä aihepiiri.
VastaaPoistaOlen mielestäni lukenut Lähteenmäeltä joskus jotain, mutta siihen muistikuvani jäävätkin. Tässä kiinnostaa erityisesti miljöö. Olen suuri Rantahotelli-sarjan fani!
VastaaPoistaLähteenmäki on kirjailija, jota on pitänyt lukea, mutta en ole tainnut lukea häneltä vielä yhtään teosta. En tiedä, tuleeko tähänkään tartuttua noiden epäuskottavuuksien vuoksi, mutta ehkä joku hänen kirjansa löytää vielä tiensä lukulistalleni :)
VastaaPoistaLaura Lähteenmäki on lempikirjailijoitani ja tämä on ehdottomasti lukulistallani. Miljöö kuulostaa upealta.
VastaaPoista