Kustantaja: S&S, 2021
Alkuteos: Women Talking, 2018
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivuja: 232
Naiset puhuvat vaikutti aiheen perusteella kiinnostavalta ja eksoottiselta. Tällaisistä pienistä, erikoisista uskonnollisista yhteisöistä ei tule suinkaan liikaa luettua. Mennoniitoista en ole koskaan kuullutkaan. Ajatus pienestä ja salaisesta naisten kokoontumisesta on kiehtova.
Tapahtumat sijoittuvat Molotschna -nimiseen paikkaan, joka on varsin mielenkiintoinen miljöö. Kirjan nimi, Naiset puhuvat, kuvaa kyllä melko kattavasti kirjan sisällön: siinä tosiaan naiset puhuvat oikeastaan koko kirjan verran. Pieni porukka naisia on kokoontunut yhteen ja he pohtivat että lähtevätkö he yhteisöstä vai jäävätkö he. Tämän aiheen ympärillä kirja kiersi käytännössä koko ajan, jopa toistoksi asti. Kyllähän tämä pienen jännitysasetelman kirjaan toi, että mihin naiset nyt sitten päätyvät, mutta kokonaisuutena lukukokemusta häiritsi eräänlainen kapeus. Yhteisöstä ja ympäristöstä olisin lukenut mielelläni enemmänkin. En varmasti ole ainoa lukija, joka kirjan luettuaan päätyy nettiin tutkimaan, että mikäs tämä tällainen juttu oikein onkaan. Myös henkilöihin olisin halunnut vielä paremmin tutustua, nyt nimet jäivät melko sekavaksi sumpuksi enkä aina meinannut olla oikein kärryillä, että kuka on kuka. Kertojana kirjana toimii muuan nuorukainen, August Epp. Tapahtumat on saatava kirjatuiksi, mutta naiset eivät osaa kirjoittaa. August kertojaäänenä toimi mielestäni hyvin ja ikään kuin avasi lukijan maailmaa lisää.
Kirjan mahdottoman mielenkiintoinen aihe jäi myös hieman melko raskassoutuisen luettavuuden alle. Minulla meni monta päivää lukea tämä pienehkö kirja ja lukeminen tuntui hitaalta ja työläältä. Mutta oli kirjassa hyvääkin: se on tärkeä puheenvuoro alistuksen ja naisten aseman puolesta. Tällaiset pienet suljeutut yhteisöt voivat luoda melko otollisen maaperän aivan omien lakien noudattamiseen. Tärkeää, että joku avaa suunsa ja samalla lukijoiden silmät. Onhan se järkyttävää, että moista voi tapahtua tässä ajassa, mitä elämme nyt ja kuinka tietämättömiä nämä naiset muusta maailmasta ovat. Kaikista kauheuksista huolimatta naisissa elää lämpö, niin toisiaan kuin lapsiaankin kohtaan ja dialogi saa myös surkeuksien keskellä iloisia huumorinpilkahduksia. Kansiliepeen perusteella tästä on tekeillä elokuvakin ja sen aion ehdottomasti katsoa!
★★ ½
Tätä olen puntaroinut lukulistallani, mutta ainakaan vielä en ole aktiivisesti tätä kirjastosta etsinyt. Saas nähdä, kun on niin paljon muutakin luettavaa.
VastaaPoistaVierastan kirjallisuudessa uskontoa, mutta loppujen lopuksi sitä löytyy monista kirjoista.
VastaaPoistaTämä on ollut minulla harkinnassa, mutta nyt kääntyy kyllä peukku alaspäin 😏 Minua nimenomaan kiinnostaa se mennoniittojen yhteisö, miten sellaisessa nykypäivänä ollaan ja eletään. Olen ainakin siinä käsityksessä että kirja tapahtuu nykyhetkessä? Haluaisin kuulla esim miten he eroavat amisheista, kun molemmat eristäytyvät, viljelevät maata, kieltäytyvät pitkälti nykyteknologiasta ja kulkevat hevoskärryillä.
VastaaPoistaNyt arviosi perusteella tuli tunne, että pääosassa on nimenomaan naisten alisteinen asema ja tarina voisi periaatteessa sijoittua mihin tahansa naisiin epätasa-arvoisesti suhtautuvaan yhteisöön. Se teema edellä menevä kirja ei nyt juuri erityisesti kiinnosta vaikka aihe tärkeä onkin. Venla Hiidensalon Suruttomat jonka kuuntelin viime viikolla täytti sen paikan nyt toviksi.
Hmmm... taidan jättää väliin. En ole viime aikoina oikein innostunut mistään, mikä edes hämärästi voisi muistuttaa vatvomista. Aihe sinänsä olisi varmaan mielenkiintoinen.
VastaaPoista