sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva

 

Camilla Grebe: Veteen piirretty viiva
Kustantaja: Gummerus, 2021
Alkuteos: Alla ljuger, 2021
Suomentanut: Sari Kumpulainen
Sivuja: 415


Olen lukenut Greben kaikki hänen aiemmat dekkarinsa (paitsi niitä jotka hän on kirjoittanut toisen kirjailijan kanssa yhdessä) ja hän onkin noussut yhdeksi suosikkidekkaristikseni! Ja kyllä tämä uusin, Veteen piirretty viiva, on myös sitä hänen taattua laatuaan.

Kirjan kertojana aloittaa uusperhe-elämää viettävä Maria. He elelevät tavallista arkeaan oman lapsensa Vincentin sekä puolisonsa Samirin ja hänen tyttärensä Yasminin kanssa. Kunnes sitten eräänä päivänä Yasmin katoaa. Alkaa tukahduttava epävarmuuden aika. Mitä Yasminille, tuolle niskuroivalle teinitytölle, on tapahtunut? Merkit viittaisivat itsemurhaan, mutta mikä on totuus? Samirin elämä on pirstaleina, hän näyttää menettävänsä nyt jo toisen lapsensa. 

Ja kuten dekkareissa usein, tässäkin pääsee tarinan edetessä ääneen muutkin kertojat. Pian tapahtumia katsotaankin pikkuvelipuolen, Downin syndroomaa sairastavan Vincentin, näkökulmasta. Ja lopulta ääneen pääsevät myös poliisitkin, joista ainakin osa muistuu minulle sarjan edellisistä osista mieleen. Sinänsä sarja on hyvin itsenäinen osa, jonka voi vallan hyvin lukea vaikkei aikaisempia olisikaan lukenut. Tässä mielestäni toimi erityisen hyvin tämä näkökulmien vaihtelu ja se vasta sai lukijan enemmän epäilemään milloin ketäkin. 

Veteen piirretty viiva toimi aivan mahtavana dekkariviihteenä. Taas ollaan minulle mieleisten jännäreiden parissa: juuri tälläiset arkielämään sijoittuvat psykologiset jännityskirjat ovat niin paljon enemmän minun juttuni, kun toimintajännärit. Grebe onnistui rakentamaan juonen taitavasti ja koukuttavasti. Jännitys säilyi loppuun saakka ja loppuratkaisu oli onnistunut. Mukana oli sopivasti myös yhteiskunnallista näkökulmaa erityisesti rasismiin ja ennakkoluuloihin liittyen.


★★★★ ½

2 kommenttia:

  1. Minulla on lukupinossa kirpparilta löytämäni Greben kirja Kun jää pettää alta. Odotan jo innolla, Grebeä on kehuttu niin paljon.

    VastaaPoista
  2. Greben dekkarit takaavat kyllä viihtyisän lukunautinnon, huolimatta tietysti rikoksista mitä tässäkin kirjassa tapahtui. Rikoksia kierreltiin ja haettiin totuutta, ja kyllähän ne sitten aukesivat lopuksi samalla, kun uudet elämänkuviot tulivat jokaisen henkilöhahmon osaksi. Heistä sympaattisin oli Vincent.
    Mielestäni sarjan parhaimpia teoksia ovat olleet Varjokuvat ja Horros.

    VastaaPoista