Kustantaja: Otava, 2021
Sivuja: 304
Tämän uutukaisen dekkarin on kirjoittanut kirjailijapariskunta Aki ja Milla Ollikainen (olisipa kiva tietää, miten käytännössä tälläinen duo -kirjoittaminen tapahtuu!). Molemmat tuttuja nimiä ja tässä ja nyt päätän, että luen vielä tämän vuoden aikana Aki Ollikaisen hirmuisesti kehutun Nälkävuoden, joka on ollut kirjahyllyssäni jo tovin. Kontti saa osakseen paljon odotuksia varmasti juuri siksi, että kirjailijat ovat niittäneet mainetta jo entuudestaan.
Kirjan alkuasetelma on aika kuumottava. Nuori nainen herää jossain. Hänellä ei ole aavistustakaan, missä hän on. Hän on keskellä pimeyttä ja pian käy selväksi että hän on vankina pienessä kopissa, mistä ei ole ulospääsyä. Ja sitten, kontti alkaa täyttyä vedellä... Kuinka klaustrofobisen ahdistava tilanne!
Tätä harvinaista ja julmaa surmaa alkavat selvitellä rikoskomisario Paula parinsa Rengon kanssa. Rikospaikka on rikkaan Lehmusoja -suvun huvilan piha-alueella. Liittyykö tämä perhe ja heidän säätiönsä tapaukseen jotenkin? Vähitellen suvun menneisydestä alkaa paljastua yhtä ja toista ja rikoksen selvittely vie Paulan mukanaan päätähuimaavaan seikkailuun, jossa hän joutuu tekemään kaikkensa aikaa vastaan. Samalla Paulan omat muistot nousevat pintaan.
Luokittelisin Kontin aika perusdekkariksi. Se oli jännittävä, juoni onnistunut ja kiinnostava. Mutta ehkä kuitenkin odotin siltä vähän enemmän (huomaan, että kun dekkareita lukee melko paljon, alkaa myös odotukset niiden suhteen nousta). Kyse on osittain ihan mieltymysasioista: itse pidän enemmän dekkareista, joissa on psykologista jännitystä, arkistakin elämää, en kaipaa varsinaista menoa ja meininkiä. Jostain syystä en pitänyt päähenkilö -poliisista, hänen käytöksensä jossain tilanteissa vaivautti ja kiusaannutti - toisaalta aina on hyvä, että henkilöt herättävät tunteita! Hieman hän lopulta kuiteknin jäi etäiseksi, mutta mahdollisissa jatko-osissa jää hyvin tilaa avata hänen persoonaansa lisää. Kirjan loppuratkaisu sisälsi perinteisen loppuhuipennuksen. Peinteitä vaali myös se, että kertojaääni vaihteli pitkin kirjaa.
Vaikka Kontti olikin sellainen melko keskitasoinen lukukokemus minulle, suosittelen tätä mielelläni kuitenkin luettavaksi. Kirjaa on vaikea laskea kädestään!
★★★ ½
Hesarissa oli juttu tästä kirjailijapariskunnasta. Hirveästi olivat riidelleet kirjaa tehdessään. Jotenkin minulle jäi tosi riitaisa ja kriisiytynyt vaikutelma heistä sen jutun perusteella. :o Olen joka tapauksessa miettinyt, että voisin lukea tämän, jos vastaan tulee.
VastaaPoistaTykkäsin. Kirjan tapahtumat sijoittuivat kivasti kesäaikaan.
VastaaPoistaMun mies kuunteli tämän just hiljattain, kun sitä oli verrattu Kepleriin. Ei kuulemma kestänyt vertausta muuten kuin raakuuden osalta. Minä en lue mitään missä on raakuuksia, enkä yleensä mitään missä poliisiryhmä tutkii rikosta, ainoana poikkeuksena toistaiseksi Doggerland -sarja. Jotenkin psykologinen jännitys ja kaikki se mikä tapahtuu ennen kuin poliisi alkaa tutkia tapahtunutta on enemmän se minun juttu.
VastaaPoistaAki Ollikaiselta olen lukenut yhden kirjan ja pidin siitä, se ei ollut tuo Nälkävuosi vaan uudempi. Pitää luntata blogista... Musta satu! Pidin sitä.kyllä hyvänä, mutta osa oli siihen pettyneitä Nälkävuoden jälkeen.
Minua alkoi ahdistaa jo pelkän alkutilannekuvauksesi perusteella! Olen lukenut viime aikoina enemmän dekkareita kuin aiemmin ja yhä vakaammin todennut, että dekkarissa pitää olla kulttuuria, ihmissuhteita ja/tai muuta kiinnostavaa, mieluiten yhteiskunnallista, jotta se viehättää minua. Inhottavat ihmiset ja runsaasti raakuutta ei saa minua ollenkaan syttymään.
VastaaPoista