keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

 

Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa
Kustantaja: Gummerus, 2021
Alkuteos: 10 Minutes 38 Seconds in this Strange World, 2019
Suomentanut: Marja Erämaja
Sivuja: 359


Olen lukenut Elif Shafakilta entuudestaan Rakkauden aikakirjan (ennen blogia) ja Kirotun Istanbulin. Molemmista olen pitänyt kovasti. Tässä välissä on ilmestynyt kolme kirjaa suomeksi, ja varmasti joskus vielä etsin nämäkin käsiini. Jos Shafakin kirjoja pitäisi luonnehtia yleisesti, niin lyhkäisesti sanoisin, että ne ovat älykkäitä lukuromaaneja. Eivät siis sillä tavalla viihteellisiä ja karmeuksilla mässäileviä kuin jotkut vastaavat, joissa kerrotaan tarinoita kurjista ihmiskohtaloista ja karuista oloista.

10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa  jatkaa tätä samaa laatua. Heti alkajaisiksi käy ilmi, että ankeassa metalliroskiksessa makaa kuolleen naiseen ruumis. Nainen on Leila, Tequila Leila. Vaikka hän onkin juuri kuollut, käy hänen tietoisuutensa vielä pitkän ja monisyisen matkan ja tähän matkaan lukijakin pääsee mukaan. Tämän tyyppinen ratkaisu toimii mielestäni hienosti, että lukijalle selviää ikään kuin lopputulos jo heti aluksi, mutta jännitettäväksi jää, miten siihen päädytään. Jännityksestä puheenollen: kirja on hieno yhdistelmä eri ulottuvuuksia: se tosiaan on paikoin jännittävä, paikoin pelottava ja paikoin ilahduttava. Se tuo lukijan nähtäväksi koko Istanbulin kirjon ja sen monet kasvot, sen hajut, tunnelmat ja ulottuvuudet. Se kertoo Turkin historiaa ja siinä peilataan tilanteita tositapahtumiin. Se kertoo myös naisten osasta Turkissa ja nostaa tämän altavastaavuusteeman ohelle myös muita tärkeitä teemoja, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet, prostituution ongelmat jne.

Ennen muuta kirja kertoo Leilan tarinan, koko hänen elämänkaarensa alkaen siitä, mitä perheessä tapahtui kuin hän syntyi. Hänen varhaiset vuotensa, räpiköinnit, ylä- ja alamäet aina siihen saakka, kun hänen elimistönsä kaikki toiminta sammui. Pidin siitä, että tarina oli niin monisyinen ja runsas: vaikka Leilalla oli varsin kova elämä, se ei kuitenkaan ollut vain sitä. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ja etenkin Leilan poismenon jälkeen ei ole enää epäselvää, että hänen ystävänsä ovat valmiita tekemään mitä vain hänen vuoksensa. 

Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille, se on avartava ja tärkeä kirja, joka on ilmestyisvuonnaan saanut mm. Booker -palkintoehdokkuuden. Pidin kovasti kirjasta, mutta se oli tosiaan melko runsas, jopa paikoittain liiankin. Toisaalta kohdalleni on myös osunut useampi kirja lähiaikoina, joissa sukelletaan eri kulttuurien maailmaan ja kohtalot ovat olleet aika kurjia. Ehkä siis aihepiirin tiimoilla oli kohdallani vähän väsymystä ja jonakin muuna hetkenä kokemus olisi ollut huikeampi. 


★★★ ½


Muualla: Lumiomena, Kirjarouvan elämää

8 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut Rakkauden aikakirjan ja pidin siitä kovasti. Tätä voisi kokeilla.

    VastaaPoista
  2. En ole lukenut yhtään Shafakin kirjaa. Kiitos tästä kirjan esittelystä, heti alkoi kiinnostaa. Ehkä voisin aloittaa Shafakiin tutustumisen juuri tästä kirjasta.

    VastaaPoista
  3. Ihana ihana kirja. Shafak on yksi lempparikirjailijoistani. En muuttaisi sanaakaan tästä koskettavasta tarinasta.

    VastaaPoista
  4. Jos pääsisin yli tuosta, että päähenkilö oli prostituoitu, voisin lukea tämän. Kirotun Istanbulin olen lukenut aiemmin ja pidin siitä osin, historiasta, väreistä, mausteista yms, mutten siitä kahvilassa kokoontuneesta porukasta. Saa nähdä tuleeko tähän tartuttua sitten kun kaipaa taas vakavampaa aihetta.

    VastaaPoista
  5. Rakkauden aikakirja ei ollut minun juttuni ja sen jälkeen olen kiertänyt Shafakin kaukaa. Ei toki mitään vikaa ole hänen tyylissään, vaan lukijassa 😊

    VastaaPoista
  6. Hainkin tämän kirjan tällä viikolla kirjastosta. Varsinkin luettuani postauksesi, en malta odottaa, että pääsen käsiksi siihen.

    VastaaPoista
  7. Älykäs lukuromaani on hyvä määritelmä Shafakin kirjoille. Olen lukenut hänen kirjoistaan tämä 10 minuuttia 38 sekuntia jne sekä Eevan tyttäret, ja varsinkin tästä 10 minuuttia jne pidin, varsinkin kirjan alkuosasta. Kun päästiin Leilan hautaamiseen, tyyli muuttui vähän liian vauhdikkaaksi minun makuuni.

    VastaaPoista
  8. Shafak on yksi niitä kirjailijoita, joilta olen lukenut vain yhden kirjan, vannonut lukevani kaikki muutkin ja sitten jotenkin unohtanut lukulistalle lojumaan. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä ja tarttua vaikka tähän.

    VastaaPoista