lauantai 27. maaliskuuta 2021

Domenico Starnone: Paljastus

 

Domenico Starnone: Paljastus
Kustantaja: Wsoy, 2021
Alkuteos: Confidenza, 2019
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä
Sivuja: 212

Olin huomattavan innostunut havaitessani talvella, että Domenico Starnonelta ilmestyy uusi kirja suomeksi. Rakastin hänen aiempiaan Kepposta ja Solmuja ja jo näiden kahden perusteella olen pitkälti valmis listaamaan hänet yhdeksi suosikkikirjailijoistani! Paljastus ei tuottanut pettymystä, mikä nyt aiemman perusteella olikin aika selvää.

Kirjan aloittaa minämuotoinen kertojaääni, silloin nuori mies Pietro Vella. Hän on opettaja, hän on älykäs mies ja hän osaa kirjoittaa. Väistämättä heti herää pieni ajatus, että onkohan tässä jotain pientä omaelämänkerrallista kenties mukana? Pikagoogletus paljasti, mikäli nyt Wikipediaan on luottaminen, että Starnone tosiaan on toiminut myös opettajana. No oli omaelämänkerrallista tai ei, kirjan Pietro on aivan valtaisan kiehtova mies! Enpä ole hetkeen lukenut kirjaa, jossa päähenkilöstä rakentuu näin moniulotteinen, uskottava ja mielenkiintoinen kokonaisuus huomioiden vielä melko pienen sivumäärän.

Kirja rakentuu osittain nimensä mukaisesti Paljastuksen, jos nyt ei sentään ympärille, niin ainakin äärelle. Pietro ja hänen nuoruuden rakkautensa, entinen oppilaansa, Teresa, tekevät erikoisen päätöksen: molemmat kertovat toisilleen jotain, jota eivät ikimaailmassa ole kertoneet eivätkä aikoneet kertoa kenellekään. Vaan kun paljastukset on molemminpuolin tehty, punoutuu näiden kahden ihmisen välille monipolvinen jännite ja heidän välillään häilyy niin luottamus kuin sen menettämisen pelko, pelko paljastumisesta ja kaiken menettämisestä. Rakkaus heidän välillään ei sellaisenaan kestä, mutta kestääkö luottamus? Ja lopulta, miten on sen rakkauden laita?

Tarinan rakenne on varsin onnistunut. Sitä meille kertoo Pietro, mutta onneksi saamme myös vähän nähdä, millaisena muut näkevät hänet. Pietrosta rakentuu lukijallekin merkillisen läheinen ihminen, hänen tekemisensä niin ihastuttavat kuin närkästyttävätkin. Kuten kenen tahansa läheisen! Hän onnistuu, hän mokaa. Hän rakastaa ja häntä rakastetaan. Ja kyllä kirja saa aivan erityisen paikan myös minun kirjasydämessäni. Tämä oli minulle kevään ehkä toiseksi odotetuin kirja (Olive Kitteridge katsos kun...) eikä suotta!

★★★★ ½

2 kommenttia:

  1. Tosi kivasti kirjoitit tästä kirjasta. En ole lukenut kirjailijalta yhtään teosta, joten tästä voisi aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on siis monta helmeä tiedossa! Voi olla että kahdesta ensimmäisestä pidin ihan kaikkein eniten, mutta tämäkin oli super!

      Poista