sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo
Kustantaja: Minerva, 2020
Alkuteos: Pepparkakshuset, 2008
Suomentanut: Maija Ylönen
Sivuja: 355


Piparkakkutalo aloittaa suositun ja monelle kielelle käännetyn Hammarby -sarjan ja minähän innostun aina uusista sarjoista. Hämärästi muistan lukeneeni tästä kiittäviä arvosteluitakin ja kirjailijan edellinen suomennettu dekkari Musta jää on myös palkittu. Tämän kiinnostavan avauksen jälkeen aion kyllä pikapuoliin lukea myös tuon Mustan jään!

Keskeisessä roolissa kirjassa on rikoskomisario Conny Sjöberg, joka mielestäni on ihan onnistunut henkilöhahmo ja välttää kaikki muut kliseet mielestäni kivasti, paitsi sen, että hänen jatkuva töissäolonsa saa puolison pinnan kireäksi. Conny on neljän lapsen isä ja luin mielelläni kirjassa käväiseviä kiireisiä lapsiperhekuvauksia ja toisaalta nämä nahistelut puolison kanssa olivat uskottavaa arkirealismia. Connyn kanssa kirjan tapausta selvittelevät myös Petra, jolla on oma pieni sivukeissinsä sekä Hamad ja Sandén. Kiinnostava porukka kaiken kaikkiaan.

Sinänsä kirja on melko klassinen dekkari että siinä löytyy ruumis ja pian löytyy toinenkin. Vähän harmittelin, että kirjan takakansitekstissä lukijalle paljastetaan jo melko iso asia; mielestäni olisi ollut kiva hoksata se kirjaa lukiessa itse. Lukijalle esitellään heti aluksi myös oletus tekijästä, joskin jokainen enemmän dekkareita lukenut hoksaa kyllä, että ei tekijä se kaikkein ilmeisin varmastikaan ole. Sanottakoon, että en ihan rakastanut loppuratkaisua, koska tekijä lopulta oli se seuraavaksi ilmeisin vaihtoehto joten suuret yllätykset jäivät kokematta.

Luonnehtisin Piparkakkutaloa edellämainitusta lievästä yllätyksettömyydestä huolimatta keskivertoa kiinnostavammaksi dekkariksi. Kuvauksessa on jotain todella mukaansatempaavaa, hyytävää ja uskottavaa. Kirja vetää mukaansa kyllä niin tehokkaasti, että sitä on aika vaikea olla lukematta. Ja onhan aihe vahingossa Suomessa juuri nyt aivan erityisen ajankohtainen: kiusaaminen ja sen jättävät syvät jäljet ja arvet. Kiusaamiskuvaukset tuntuivat aivan hirveän pahalta ja se värittää koko kirjan tunnelman aivan omanlaisekseen: vaikka lukijaa ahdistaakin, jossain takaraivossa piilee koko ajan myös valtaisia myötätunto.

★★★ 

 

1 kommentti:

  1. Tässä oli dekkari minun makuuni. Muistaakseni tämä kirja pääsi viime vuonna parhaiden dekkareiden listalleni. Tärkeä on koulukiusaamisteema.

    VastaaPoista