keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Anni Kytömäki: Margarita

 

Anni Kytömäki: Margarita
Kustantaja: Gummerus, 2020
Sivuja: 582

Anni Kytömäki on minulle entuudestaan vieras kirjailija. Margarita olisi saattanut jäädä minulta lukematta, jollei sitä olisi valittu Finlandia -ehdokkaaksi. Todella ikävä skenaario. Kaikessa mahtipontisessa lyhykäisyydessään: Margarita on täysin ansainnut Finlandia -palkintonsa, se kipuaa kärkikastiin minun kaikkien aikojen kotimaisten suosikkien joukkoon. Sinne missä on esimerkiksi Heidi Köngäksen Sandra ja Johanna Holmströmin Sielujen saari. Voi olla että Margarita tuli vastaan minulle uutuuskatalogeissa, ehkä ajattelin että njääh, luontoteema ei ehkä puhuttele minua. Hieman jäinkin pohtimaan, että onkohan monelle muullekin meinannut käydä näin? Takakansi taikka sitten se katalogiteksti ei ehkä anna täyttä oikeutta, koska luonto on vain yksi osa kirjaa. Se on lisäksi myös ajankuvaus, nuoren naisen kasvutarina, tarina irrallisuudesta ja erillisyydestä, minuudesta, toiseudesta. 


Olin lukenut etukäteen että kirjassa on useita kertojaääniä, joista yksi on simpukka. Ehkä vähän kurtistin kulmiani, minä, realistisuuden ystävä. Mutta voi miten olinkaan hakoteillä! Kirjassa tosiaan on monia kertojia, keskiössä Senni, nuori nainen, hieroja kylpylällä. Hän asuu äitinsä kanssa, isä menehtyi. Vaikka hän menehtyikin sota-aikana niin ei sota häntä tappanut vaan sattuma. Ääneen pääsee myös sotilas ja metsänhoitaja. Välillä ajatuksia punoo myös se simpukka, vai onko se kuitenkin Sennin ääni?

En minä kirjan juonesta sen enempää kirjoita. Se on täynnä yllätyksiä, sattumuksia (no joo, ehkä välillä melko onnekkaita, joku voisi miettiä että onko niissä vähän epäuskottavuutta, mutta jos onkin, niin niin hienoisesti että se ei tee minun kokemukseeni edes pikkuruista miinusta!) ja tunteita. Kirjassa on paljon sivuja ja onneksi onkin, se on täysi kaari. Menin siihen mukaan kaikilla soluillani, elin Sennin mukana ja tunsin hänen tunteitaan. Olen todella lumoutunut! Kirjan kieli on rakastettavan kuvailevaa, se on ymmärtäväistä, se näkee, kuulee ja tuntee kaiken. Voi Anni Kytömäki, kiitos että tarjoilit tämän Lukuelämyksen, uskon sen jäävän mieleni sopukoihin asumaan. Vastedes en päästä yhtäkään kirjaasi menemään ohitseni ja etsin edelliset kirjasikin käsiisi. Hävettää oma skeptisyys - en ole edes varsinainen luontoihminen mutta tämän kirjan myötä ehkä olen vähän enemmän. Ja kiinnostuin helmisimpukoista, mikä merkillinen laji. Tästä lumosta on vaikea laskeutua, oikein hirvittää aloittaa mitään muuta kirjaa tämän jälkeen. Tätä kirjallisuus on parhaimmillaan!


4 kommenttia:

  1. Margarita tosiaan vei. Jos haluat upota upeaan luontokuvaukseen, ota joskus lukuun Kytömäen Kultarinta ❤︎ En ole missään lukenut yhtä hienoa luontokuvausta. Se on Margaritan tavoin paksu kirja, mutta kannattaa.

    VastaaPoista
  2. Kirja on ainutlaatuinen. Ja jokihelmisimpukka on todella ihmeellinen laji! Simpukkatutkija kertoi Annille, että "jos veteen työntää kätensä joku muu kuin päivittäinen hoitaja, raakut sulkevat kuorensa heti kiinni. Tutun hoitajan läheisyydessä ne pysyvät auki."
    Annin haastattelu löytyy täältä:
    www.terve.fi/artikkelit/finlandia-voittaja-anni-kytomaki-tuulen-humina-pakahduttaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vinkistä, käyn lukemassa haastattelun heti! Ja ei voi kuin hämmästellä lajin viisautta!

      Poista