Kustantaja: Wsoy, 2020
Alkuteos: La figlia oscura, 2006
Suomentanut: Helinä Kangas
Sivuja: 175
Luin ensimmäisen osan Ferranten suosittua Napoli -sarjaa parisen vuotta sitten ja vähän yllätyksekseni se ei ollut oikein minun juttuni. Kirja tuntui kovin yksityiskohtaiselta ja paikoin jopa tylsältä.
Onneksi annoin Ferrantelle uuden mahdollisuuden, koska Tyttären varjosta pidin todella paljon! Aloin itse asiassa miettiä, että pitäisikö sitä kuitenkin sittenkin yrittää lukea se Napoli -sarjan seuraava osa...
Tyttären varjossa ei näennäisesti tapahdu erityisen paljon. Kirjan päähenkilö, Leda, kahden jo aikuisen tyttären äiti, eronnut, yliopistonopettaja, on rantalomalla Etelä-Italiassa. Hän tarkkailee rannalla olevaa perhettä, lasta, hänen nuorta äitiään ja kulkee samalla ajatuksissaan oman äitiytensä matkaa. Äitiytensä, joka on ollut rosoinen, raskas, syvä kuoppa - mutta ei vain sitä. Se on ollut myös täynnä suurta kiintymystä ja rakkautta. Leda on tehnyt raskaita valintoja äitiyden polullaan ja niiden seuraukset asuvat hänessä yhä ja aina.
Kirjan äitiysaiheiset tunteet ja pohdinnat ovat täyttä kultaa lukijalle, joka voi peilata niitä omiin tunteisiinsa, käsitellä ja tunnistaa niitä. Arvostan kirjailijan suurta rehellisyyttä, avoimuutta ja taitoa pukea ajatuksia sanoiksi. Johonkin pieneen osaan kirjasta koin että en ihan päässyt kiinni, ehkä ne olivat henkilöt - heidän nimensä ja tekemisensä sekoittuivat minulla jostain syystä, mitä en oikeastaan itsekään tiedä - tämä sama ilmiö taisi käydä minulla myös edellisen Ferrantenkin kanssa. Kokonaisuutena pidin kirjasta kuitenkin erittäin paljon!
★★★★ +
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti