Jenna Kostet: Linnunluisia

 

Jenna Kostet: Linnunluisia
Kustantaja: Aula & Co, 2020
Sivuja: 357

Linnunluisia herätti kiinnostukseni jo katalogissa kun syksyn uutuuskirjat julkaistiin. Minua kiehtoo kovasti saaristoon liittyvä kirjallisuus ja esittelykin vaikutti todella houkuttelevalta. 

Kirjassa seurataan erään, ulkoapäin melko tavallisen, suomalaisen perheen elämää. Keski-ikäinen pariskunta Jouko ja Eija sekä heidän aikuistuvat lapsensa Mikael ja Maaria asuvat jossakin Turun seudulla ja he ovat aina lähteneet kesäksi Eijan lapsuudenmaisemiin saareen. Saarea ei mainita nimeltä, mutta monen muun tapaan se autioituu talveksi ja kesällä turistit tulevat paikalle. Saaressa asuvat kyllä muuan äiti ja hänen tyttärensä, joista kaikki alkaa ja joihin kaikki myös tavallaan päättyy.

Aluksi häiriinnyin hieman kirjan rakenteesta, jossa vaihtelivat niin aikakaudet kuin kertojaäänetkin: olen itse sen tyyppinen lukija että kaipaan selkeyttä eikä minua haittaa vaikka lukuihin olisi nimetty kertoja ja vuosikin (kuten muistaakseni esim. Heidi Köngäksen joissain kirjoissa on ollut). Tämä kerrontatapa kuitenkin kirjan edetessä selkeni ja itse asiassa lopulta alkoi tuntua hienolta ratkaisulta: tapahtumat ikään kuin etenevät lopusta alkuun aina välillä hypähdellen eri aikakausissa. Eihän se toki ainutlaatuinen ratkaisu ole esitellä loppuratkaisua heti aluksi, mutta tässä se tuntui kuitenkin erityisen toimivalta ja raikkaalta.

Tärkein lukukokemustani heikentävä tekijä oli minulle, suurelle realismin ystävälle, kirjassa oleva eräänlainen mystiikka ja maagisuus. En osannut suhtautua noitavihjailuihin tai ihmisiin, jotka osaavat puhua lokkien kanssa ja lokkeihin, jotka tuntuivat tietävän yhtä ja toista. Saaressa asuvat äiti ja tytär, Rebekka ja Matilda, olivat mielestäni kaikessa erikoisuudessaansa jopa kliseisiä ja lopulta vähän epäuskottaviakin. Tarina olisi voinut toimia hyvin vähän arkisempanakin. 

Kirja oli kuitenkin lukukokemuksena kaikenkaikkiaan hyvä ja mieleenpainuva. Erityisen ansiokkaasti kirjailija mielestäni kuvasi perheen dynamiikkaa ja avioliiton sekä vanhemmuuden tunteita ja ongelmia. Väsyneen ja apaattisen perheenäidin kuvaus tuli erittäin lähelle ja oli myös kuvattu mielestäni kouriintuntuvan ansiokkaasti - kuten myös hänen puolisonsa tunteet.

★★★★ -