tiistai 24. maaliskuuta 2020

Harriet Tyce: Veriappelsiini

Harriet Tyce: Veriappelsiini
Kustantaja: Otava, 2020
Alkuteos: Blood Orange, 2019
Suomentanut: Oona Nyström
Sivuja: 334

Ensimmäinen vuoden 2020 kirja on saateltu päätökseen. Veriappelsiini osoittautui virkistäväksi vaihteluksi perinteisten dekkarien joukossa: tapahtumia ei seurata tällä kertaa poliisien näkökulmasta vaan enemmänkin oikeussalin - ja toisaalta tärkeänä on myös päähenkilön oma elämä ja sen koukerot.

Alison on ulkoa katsottuna lähes kiiltokuvamaisen keskiluokkalaista elämää elävä asianajaja. On mies ja on lapsi sekä hyvä työpaikka. Itse hän elää kuitenkin kiihkoisaa kaksoiselämää. Toisaalta se vie täysin mukanaan, toisaalta taas aiheuttaa syviä henkilökohtaisia kipuiluja. Elämään tulee uutta sisältöä kun Alison saa tutkittavakseen ensimmäisen murhajuttunsa: vaimo löydetään raa'asti murhatun miehensä viereltä verisena. Vaimo tunnustaa teon, mutta löytyisikö asiaan joitain lieventäviä seikkoja? Mitä syvemmälle Alison uppoaa murhajuttuun, sitä syvemmälle hänen omakin elämänsä vähitellen ajautuu...

Veriappelsiini on toisaalta melko hidastempoinen, mutta mielenkiinto säilyy koko ajan. Lukijalle on koko ajan selvää, että jotain yllättävää vielä tapahtuu, tunnelma on aika odottava koko kirjan ajan. Loppuratkaisu oli mielestäni aika perinteinen, joitain epäuskottavuuksiakin siinä koin olevan. Päähenkilöt oltiin rakennettu sellaisiksi, että oli vaikea päättää kenen puolella sitä olisi ja kuka nyt vähiten ärsyttäisi. 

Kokonaisuudessaan Veriappelsiini oli viihdyttävä lukukokemus!


★★★★ -