tiistai 11. helmikuuta 2020

Sara Stridsberg: Rakkauden antarktis

Sara Stridsberg: Rakkauden antarktis
Kustantaja: Tammi, 2019
Alkuteos: Kärlekens Antarktis, 2018
Suomentanut: Outi Menna
Sivuja: 304

Rakkauden antarktis on ensikosketukseni Sara Stridsbergiin - mutta ei jää takuulla viimeiseksi! Kirja oli vaikuttava, mieleenpainuva ja erikoinen. Uskoisin, että en ehkä unohda tätä.

Kirjan päähenkilö on narkkari, itseään kadulla myyvä sellainen. Hän on myös tytär, äiti itsekin ja puoliso. Tietystä vinkkelistä katsottuna hän ei ole juuri mitään - hän ei ole saavuttanut mitään, eikä hän ole pystynyt mihinkään. Tai ainakaan mihinkään positiiviseen asiaan - onhan hän oman äitinsä lailla, varmaankin tahattomasti mutta kuitenkin, laittanut surkeuden kiertämään eteenpäin. Tai no ei molempiin lapsiinsa, mikä osoittaa kyllä että toivoakin on, vaikka se kai aika harvoin nostaa päätään. Tarinan keskiössä on lyhyesti päähenkilön väkivaltainen ja varsin brutaali murha ja kuolema. Päähenkilö on kertojaäänenä niin elävänä kuin kuolleennakin. Hän tarkastelee ylhäältä omaa kuolemaansa ja läheistensä elämää myös kuoleman jälkeen.

Kirjasta on yllättävän vaikea sanoa mitään - se on kaikkinensa niin erikoinen ja hämmentävä. Se on karski, raju ja rujo. En keksi montaakaan ihmistä, kenelle sitä uskaltaisin suositella, vaikka itse sitä kovasti vaikutuin. Kertojaääniratkaisu on erikoinen, tarina on vaikuttava kaikessa surullisuudessaan. Ja vaikka päähenkilöön on aika vaikea samaistua, on kirjassa kuitenkin kuvattu aivan erityisellä herkkyydellä esimerkiksi äitiyttä, mistä minä vaikutuin suuresti. Sara Stridsberg on kaikesta päätellen erittäin taitava ja omalaatuinen kirjailija, ja aionkin lukea myös hänen aiemmatkin suomennokset.



★★★★ ½

tiistai 4. helmikuuta 2020

Camilla Grebe: Horros

Camilla Grebe: Horros
Kustantaja: Gummerus, 2019
Alkuteos: Dvalan, 2018
Suomentanut: Sari Kumpulainen
Sivuja: 589

Olen lukenut Camilla Greben kaksi aiemmin suomennettua dekkaria ja pitänyt molemmista kovasti. Eikä Horros myöskään pettänyt! Kirja oli aika pitkä, lähes kuusisataa sivua, mutta tässä se ei haitannut ollenkaan, vaan teos oli hyvinkin mukaansatempaava ja nopealukuinen.

Horros on aika perinteinen dekkari. Siinä seurataan tarinaa useamman ihmisen näkökulmasta. Manfred, aiemmistakin teoksista tuttu poliisi, kamppailee yksityiselämässä raskaiden asioiden parissa. Hänen pieni tyttärensä loukkaantiu tapaturmaisesti niin, että hän makaa sairaalassa tiedottomassa tilassa. Työelämän puolella Manfred paneutuu surman selvittämiseen. Olosuhteet ovat aika epätyypilliset, uhri on esimerkiksi saanut runsaasti vammoja post mortem, eli kuoleman jälkeen. Eikä ruumit jää tähän yhteen... Toisaalla Pernilla, teini-ikäisen poikansa yksinhuoltaja koittaa selviytyä elämästään pojan laiskuuden ja saamattomuuden kanssa ja toisaalta myös uskonnollisen yhteisön aiheuttamassa paineessa. Poika, Samuel, on sekaantunut epämääräisiin ihmisiin ja ajautuu hyvin hankalaan tilanteeseen lopulta.

Horrosta voi suositella ehdottomasti tietenkin kaikille dekkarien ystäville, mutta toisaalta myös niille, jotka eivät paljoa lue dekkareita. Kirja on varsin miellyttävälukinen, sopivan nopeatempoinen ja helppolukuinen. Horroksen myötä Camilla Grebestä tulee ehdottomasti yksi suosikkidekkareisteistäni ja aion vastaisuudessakin hänen kirjoihinsa kyllä tarttua.

★★★★ ½