sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Ina Westman: Henkien saari

Ina Westman: Henkien saari
Kustantaja: Kosmos, 2018
Sivuja: 234

Henkien saari päätyi luettavakseni käytännössä vain ja ainoastaan sattumalta: nappasin sen summan mutikassa kirjaston hyllystä. Aihe viehätti, koska saaristossa ja siellä asumisessa on jotain hyvin kiehtovaa. Kirjailija oli minulle entuudestaan vieras, joten miksipä ei.

Kirjan keskiössä on Emma, hänen miehensä Joel ja adoptoitu lapsensa Fanni. He viettävät kesää karuissa oloissa saaristossa. Joel on hyvin ekologisesti periaatteellinen opettajamies ja kyllä Emmakin hänen arvojaan jakaa, joskaan ei ihan samanlaisella vimmalla. Kirja pureutuu Emman ja Joelin parisuhteen dynamiikkaan, heidän murheisiinsa ja vaikeuksiinsa. Kirja on myös puheenvuoro luonnon ja suvaitsevaisuuden puolesta. Emma näkee ja kuulee asioita, joita muut eivät. Miksi? 

Aivan erityisesti kirjassa pidin parisuhdekerronnasta ja siihen liityvistä oivista ja tarkkanäköisistä huomioista. Kirja toimi niiltä osin kuin paraskin vertaistuki - ei se helppoa kenelläkään ole. Toisaalta mitään ei esitetty täysin mustavalkoisena; vaikeuksienkin takana rakkaus toista kohtaan voi olla kovaa ja muuttumatonta kuin kallio. Kertojaäänenä on lyhiden kappaleiden ajan myös Fanni. Yleensä en lapsikertojista kovin perusta, en ehkä tässäkään rakastunut niihin ihan niin paljon kuin uskoisin monen lukijan tekevän. Koska olivathan ne hyviä: lapsen ajatusmaailmaa kuvattiin niin herkästi ja koskettavasti! En tiedä, miksi en vain osaa ihastua täysin. 

Kokonaistunnelma, joka kirjasta jäi oli rauhallinen, toiveikas. Kirjailija käytti niin kaunista kieltä, että sitä oli ilo lukea. Henkien saari on yhtä aikaa koskettava ja maaginenkin. Henkilöt olivat onnistuneita ja heitä kaikkia oli varsin helppo ymmärtää. Asioilla on aina niin monta puolta. 


★★★★ +

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti