perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ane Riel: Pihka

Ane Riel: Pihka
Kustantaja: Aula & Co, 2017
Alkuteos: Harpiks, 2015
Suomentanut: Katriina Huttunen
Sivuja: 248

Olen tämän vuoden aikana lukenut niin paljon hyviä kirjoja, että minut valtaa järjetön onnellisuus kun ajattelenkin sitä. Pihka on aivan ehdottomasti osa tätä loistavien kirjojen sarjaa! Pakko mainita, että minulta olisi varmasti mennyt tämä kirjan aivan ohi, ellen olisi lukenut joskus aamukahveja hörppiessäni Hesarin kiinnostusta herättävää arviota tästä.

Pihka on kai dekkari, mutta ei missään nimessä perinteinen sellainen. Kertojaäänenä on suurimmaksi osaksi lapsi, mikä yleensä ei ehkä minua niin vakuuta, mutta nyt vakuutti kyllä. Tämä lapsi vakuutti minut kyllä kaikilla muillakin tavoilla - tunsin häntä kohtaan kirjan aikana lämpöä, empatiaa, suojeluhalua ja sääliäkin. Aivan ihana tyttö! Harmillisesti kortit ovat hänen kohdallaan olleet jossain määrin epäsuotuisat: hän on syntynyt melko erikoiseen perheeseen. Isä on todellinen himohamstraaja ja haalii kotiinsa oikeasti kaiken. Vähitellen tavaroita on nostettava kattoon roikkumaan kun lattialle ei enää mahdu. Mutta kaikkea rikkinäistäkin voi vielä joskus tarvita johonkin... Äiti taas, nykyisellään niin isokokoinen, että ei pääse enää makuuhuoneesta ulos. Mutta kyllä minä näitä vanhempiakin kohtaan empatiaa tunsin ja he todenteolla rakastivat kyllä tytärtään Liviä. Elämä ei kohtele tätä perhettä silkihansikkain ja vähitellen tilanne alkaa vajota yhä syvemmälle ja syvemmälle... Miten kaikki päättyy? Lukekaa tämä ja ottakaa selvää! Se varmasti kannattaa.

Ei voi kuin hämmästellä , miten jollakin, eli tässä tapauksessa Ane Rielillä on niin uskomaton kirjoittamisen taito! Ja niin uskomaton mielikuvitus. Kirjan maailma on jotenkin jännä, koska kun sitä tarkastelee kertojien näkökulmasta niin kaikki on tavallaan ihan normaalia - ja ymmärrettävää. Lapsen näkökulma kouraisee, hänellä kun ei ole mahdollisuutta kyseenalaistaa. Tähän astinen elämä on hänen kaikkensa. Vasta kun paikalle tulee ulkopuolinen, koko homman järjettömyys jotenkin läsähtää kasvoille.

Pihka on hieno kirja, varmasti  tämän vuoden minun top -kirjoissani! Tunnelma on todella omalaatuinen, tarina jouheva ja vie lukijan kyllä aivan täysin osaksi tämän perheen elämää. Kiitos Hesari että vinkkasit minulle tästä!



★★★★

Muualla: KirjavinkitLukuisa, Kirsin kirjanurkka

4 kommenttia:

  1. Olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi, että kirja on todella hyvä ja myös minun top-kirjoissani tänä vuonna.

    VastaaPoista
  2. Tämä on mennyt minulta ihan ohi kirjaluetteloita plärätessä! Kiitos vinkistä :-)

    VastaaPoista
  3. No nyt on Pihka luettu, hyvä kun maltoin välillä laskea sen käsistäni!

    VastaaPoista