lauantai 17. kesäkuuta 2017

Jeffrey Eugenides: Middlesex

Jeffrey Eugenides: Middlesex
Kustantaja: Otava, 2003
Alkuteos: Middlesex, 2002
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 777

 Blogihiljaisuuten on syynä Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Ei sillä, että en olisi lukenut, vaan sillä että olen lukenut lähes 800 sivuista tiiliskivimäistä romaania, joka kietoi minut kyllä täysin pauloihinsa. 
 Middlesex on varsinainen kronikka käsittäen pitkän aikajakson. Tarinan päähenkilö, Cal, toimii alusta alkaen mielenkiintoisena kaikkitietävänä kertojaäänenä, vaikkakin tarina alkaa jo aikoja ennen kuin hänestä oli tietoakaan aina Kreikkasta Smyrnan saarelta. Siellä eleli muuan kreikkalainen perhe, jossa elämäntie ajoi sisarukset yhteen. Oliko se ratkaiseva tekijä siinä, että harvinainen geenimutaatio syntyi? Nämä sisarukset, tai siis aviopari joutuivat levottomuuksien takia lähtemään saarelta. He päätyivät Amerikkaan, perustivat elämän, saivat lapsia. Tämä kertoja, Cal, on vasta heidän lapsenlapsensa. En ole uhrannut ajatustakaan sille dilemmalle, miten Cal niin hyvin tiesi pieniä ympäristön detaljeita tai ihmisten ajatuksia jo kymmeniä kymmeniä vuosia ennen hänen syntymäänsä.
 Cal on erikoinen persoona, hän on erikoislaatuinen ihminen. Hän on sekä mies että nainen, ja toisaalta taas ei kumpikaan. Hämmentävä, erikoinen, ajankohtainen aihe. Mediassa enenevässä määrin on onneksi lisätty ihmisten tietoutta sukupuolisuuden moninaisuudesta ja ihmisiä on onnistuttu onneksi vähän ravistelemaan irti perinteisistä rooleista.
 Middlesex on kerrassaan hämmästyttävä kirja. Se, että lukijalle valotetaan tämä mieletön sukupolvien yli yltävä tarina, on upeaa. Kirjan kieli (ja suomennos!) on taiturimaista, kerrassaan hienoa. Henkilöt kiinnostavia, uskottavia, moniulotteisia. Ja onneksi - onneksi tässä ei lähdetty ollenkaan mässäilylinjalle, ei kurjuudella retostelevaan misery lit - kieriskelyyn, vaan lähestymistapa on luonnollinen ja leuto. Välillä haukottelin kirjan parissa, olihan siinä siis heikkoutensa. Välillä, mutta vain välillä, kirja oli vähän tylsä. Mutta en sitä oikeastaan enää edes muista, sen verran olen ihastunut että olen valmis nämä joutavat pikkuseikat unohtamaan alta aikayksikön. Niin ja Eugenides on tehnyt oletettavasti valtaisaa taustatyötä, sekä historian että lääketieteen parissa, kirjaa varten. Hatunnosto! Jäin pohtimaan miltä osin tapahtumat ja juuri nämä edellä mainitsemani historialliset ja lääketieteelliset seikat ovat fiktiota ja faktaa. Kirjailija itse on kansiliepeen mukaan syntynyt Amerikassa ja omaa kreikkalaiset sukujuuret. Onko tässä osin omaelämänkertaa? Oli tai ei, toivon hartaasti että tämä humoristinen, moniulotteinen ja tarkkanäköinen kirja tulisi mahdollisimman paljon luetuksi!


★★★★★ -