torstai 20. huhtikuuta 2017

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Ian McEwan: Pähkinänkuori
Kustantaja: Otava, 2016
Alkuteos: Nutshell, 2016
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivuja: 206

Sanomattakin selvää, että pyrin lukemaan mahdollisimman pian aina uusimman McEwanin, kuuluuhan hän yksiin kirjailijasuosikeistani (mikä onni että minulla on hänen vanhemmasta tuotannostaan vielä lukematta osa kirjoista!). McEwan ei ole ikinä pettänyt - olen pitänyt järjestäen hänen jokaisesta kirjastaan!

Näin kävi myös Pähkinänkuoren kanssa. Pidin siis siitä kovasti. Oikein kovasti! Mielestäni se poikkeaa jonkin verran (ei siis mitenkään merkittävästi) miehen aikaisemmista kirjoista tyyliltään. Kieli tuntui jotenkin aavistuksen aiempiin nähden runollisemmalta ja dramaattisemmalta (jos olisin opiskellut kirjallisuutta, osaisin varmasti luonnehtia asiaa analyyttisemmin ja paremmilla termeillä...). Tai sitten vain kuvittelin tämän erikoisen sisällön lumoissa...

Ratkaisu asettaa kertojaääneksi vatsassa oleva sikiö on vähintäänkin erikoinen. Jopa niin erikoinen, että se häilyi jopa liian erikoisen rajamailla. Se on todettava, että uniikki se ainakin on, tai ainakaan minun luku-uralleni ei ole moista ennen osunut. Sikiö siis seuraa vierestä (tai no pikemminkin sisältä) äitinsä ja isänsä epäonnistunutta avioliittoa, äidin uskottomuutta isän veljen kanssa ja sitä, mihin nämä kaksi epätoivoista lopulta elämänsä ajavat. Sikiö on varsin perillä maailman menosta, sillä hän tietysti kuulee kaiken minkä äitinsäkin. Hänelle on kehittynyt myös mielipiteitä, tunteita, toiveita ja pelkoja. Hän tekee myös kaikkensa vaikuttaakseen tapahtumien kulkuun...

Äiti Trudy on nuori, aviomieheensä tyytymätön. Vastuuntunnoton (tunsin kukkahatun kasvavan päähäni kerran jos toisenkin kun hän siemaili huolettomasti viiniä...) ja naiivi eikä liiemmin uhraa ajatuksiaan vatsassaan kasvavalle lapselleen. Tämä rakkauden hedelmä on sekä emotionaalisesti että rationaalisestikin huomattavasti äitiään kypsempi ja fiksumpi. Kolmiodraamasta saadaan lukijalle rakennettua aikamoinen jännitysnäytelmä, joten paljon tällä kirjalla on annettavaa myös tämän eriskummallisen tyylinsä lisäksi.

Kirja on sen verran outo, että se saa minut lähes hämmennyksiin enkä oikein tiedä mitä ajatella. Se sanottakoon, että sikiönäkökulma jää kyllä mieleen ja vaikken itse edes erityisen häveliääksi itseäni edes luokittele, oli se paikoin jopa vähän too much (esimerkiksi seksikohtauksissa ja muissa hyvin yksityiskohtaisissa kuvailuissa... Ja voitteko kuvitella - sikiö yritti jopa itsemurhaa!). Suosittelen kirjaa tietysti McEwan -faneille mutta jännittävän juonensa lisäksi myös varauksetta muillekin lukijoille. Vaikka paikka paikoin mennään jopa lähes tajunnanvirtamaiselle tasolle on kokonaisuus kuitenkin varsin koukuttava ja mukaansatempaava. Ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta tämä nousee varmasti kyllä minulla yhdeksi kirjavuoden suosikiksi!


★★★★★ -


Muita lukeneita: Leena Lumi, Nannan kirjakimara

torstai 13. huhtikuuta 2017

Shari Lapena: Hyvä naapuri

Shari Lapena: Hyvä naapuri
Kustantaja: Otava, 2017
Alkuteos: The Couple Next Door, 2016
Suomentanut: Oona Nyström
Sivuja: 316

Hyvä naapuri päätyi luettavakseni oikeastaan aika sattumalta. Varasin sen kirjastosta, kun se herätti kiinnostukseni uutuuskirjakatalogissa. Ja voi onni, että olikin hyvä sattuma! Olin juuri tälläisen kirjan tarpeessa! Kirjan, jonka pariin melkein ryntäsin aina kun oli pienikin hetki aikaa...

Hyvän naapurin lähtöasetelma on hyytävä. Pariskunta on viettämässä iltaa naapureillansa. He ovat miehen ehdotuksesta päättäneet jättää puolivuotiaan vauvansa kotiin nukkumaan, onhan heillä itkuhälytin ja käyväthän he säännöllisin väliajoin vielä tarkistamassa että kaikki on kunnossa. Ilta lähtee sujumaan jotakuinkin mallikkaasti, molemmat vanhemmista käyvät säännöllisesti katsomassa vauvaa. Mutta sitten kaikkien järkytykseksi äiti kohtaa viimeisellä reissullaan tyhjän pinnasängyn! Vauva on kadonnut kesken illanistujaisten! Paikalle hälytetään poliisit ja tapaus saa suurta mediahuomiota. Mitä on voinut tapahtua?

Shari Lapena on selvästi aivan mestarillinen juonenpunoja ja tarinankertoja. Jo parin sivun jälkeen olin koukussa. Vaikka Hyvä naapuri ei olekaan mikään kielellinen riemuvoitto, verbaalista ilottelua tai syväluotaavaa henkilökuvausta, on se aivan hiton mukaansatempaava! Tätä on mielestäni viihdekirjallisuus parhaimmillaan! Hieman tarinaa toki väritti jonkinasteinen epäuskottavuus, mutta en kyllä vaivaantunut asiasta alkuunkaan, vaan kääntelin sivuja minkä ehdin. Enpä ole aikoihin lukenut dekkaria, jossa on näin ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä ja viimeiselle sivulle jatkuvaa, ajoittain jopa piinaavaa, jännitystä. Loppu on yllätyksellinen, teatraalisuudessaan jopa vähän falski. Mutta mieleenpainuva.

Täysin mitättömänä asiana: olen pohtinut aiemminkin joissakin kirjoissa olevaa häiritsevää asiaa, mikä tässäkin pisti vähän silmään. Näkökulma tässä siis vaihteli henkilöstä toiseen. Ja kun tarkastellaan jonkin henkilön muistoja vaikkapa kaukaisesta lapsuudestakin ja höystetään se muisto pitkähköllä yksityiskohtaisella dialogilla, herää kysymys että miten tämä ihminen voisi ylipäätään mitään kohtauksia elämästään muistaa niin tarkasti? Saati jokaisen paikallaolijan puheenvuorot?

No, oli niin tai näin, uskallan kyllä suositella Hyvää naapuria ainakin jokaiselle dekkarien ystäville!


★★★★ ½  (korostan, tähdet ovat täysin "fiilistähtiä" ja suhteessa muihin saman genren kirjoihin...)


Hyvä naapuri toisaalla: Sinisen linnan kirjasto, Kulttuuri kukoistaa, Leena Lumi


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Carol Shields: Larryn juhlat

Carol Shields: Larryn juhlat
Kustantaja: Otava, 1997
Alkuteos: Larry´s Party, 1997
Suomentanut: Hanna Tarkka
Sivuja: 455

Aiemmin lukemani Shieldsit ovat osoittaneet, että hän on ehdottomasti yksi minun suosikkikirjailijoitani! Hänen kirjoitustyylissään, lämpimässä huumorissaan ja tarkkanäköisessä kuvauksessaan on jotain, mikä vetoaa minuun suuresti. Olen onnekas, että minulla on vielä lukematta useampi kirjailijan kirja. Shieldshän on kuollut jo vuonna 2003, joten harmillisen rajalliseksi hänen tuotantonsa on jäänyt (suomennettuja kirjoja hänellä ei liene paljoa kymmentä enempää). No, Larryn juhlat oli yksi näistä aarteista.

Kirja kertoo nimensä mukaisesti Larrysta ja hänen elämästään. Kyseessä on eräänlainen kronikka tahi elämänkerta alkaen Larryn lapsuudesta ja päättyen keski-ikään. Kirja on jaoteltu lukuihin, jotka ovat ikään kuin osa-alueita Harryn elämästä (Larryn työ, Larryn ystävät, Larryn poika jne), mutta kokonaisuus etenee kuitenkin kronologisesti. Todella onnistunut ja erilaisuudessaan virkeä tämä ei-niin-perinteinen -jaottelu! Loppuun olin asettanut ehkä hitusen enemmän odotuksia, mutta jälkikäteen ajatellen olisiko se edes kirjan tyyliin sopinut että loppu olisi ollut jotenkin kovin raflaava. Tapahtumien kuvauksessa ja etenemisessä oli paikka paikoin aavistus liiallista verkkautta, mutta kokonaisuus toimi kuitenkin hyvin.

Päähenkilö Larry on erikoinen, mutta toisaalta taas niin tavallinen mies. Tämä varmaan onkin yksi Shieldsin valttikorteista: henkilöt ja tapahtumat ovat arkisia ja lukija löytää niihin helposti jonkinlaista samastumispintaa. Toisaalta mikään ei jää alkuunkaan heppoiseksi, vaan Shields on kyllä aivan mestarillinen henkilökuvaaja ja osaa välittää lukijalle niin tunnelmat, dialogit kuin miljöötkin kiinnostavasti ja tarkkanäköisesti. Ja humoristisesti! Huumori onkin yksi Shieldsin parhaita puolia! Hän ei mässäile, ei ammu yli, vaan on kaikessa hurmaavuudessaan niin hauska, lämmin ja erikoisella tavalla jotenkin myötätuntoisen lempeä omia henkilöitään kohtaan.

Larryn juhlat on erinomainen kirja, ei ehkä aivan niin täydellinen kuin esimerkiksi Rakkauden tasavalta tai Ruohonvihreää, mutta erittäin erittäin hyvä kuitenkin. Vaikka kirjassa ei kovin järisyttäviä tapahtumia olekaan, on sen lukeminen jotenkin lohdullista, leppoisaa ja lämpimän tunteen sydämeen jättävää.

★★★★ ½


Kovin montaa blogiarviota en tästä löytänyt. Tässä kuitenkin pari: Kujerruksia, Lukimo Lumo