sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi
Kustantaja: Otava, 2016
Alkuteos: También esto pasará, 2015
Suomentanut: Tarja Härkönen
Sivuja: 196

Tämäkin menee ohi päätyi luettavakseni aivan sattumalta kirjaston uutuushyllystä. Otavan kirjasto -sarja on aika taattua laatua ja kansiliepeen esittely vaikutti kiinnostavalta. Eikä espanjalaista kirjallisuutta todella tule liiaksi luettua!

Kirjan päähenkilönä on nelikymppinen Blanca, jonka äiti on hiljattain kuollut. Blanca käy läpi tunteitaan ja ajatuksiaan äidistä ja samalla elää aika juovuttavaakin elämää niin ystäviensä kuin miesten kanssa. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaakin aika erikoisessa seurueessa kesähuvilalle Cadaquésiin. Blancalla on mukana myös kaksi lastaan, mikä minua ainakin vähän jäi hämmentämään, koska he jäivät erikoisiksi taustalla häilyjiksi ilman että lukijalle välittyi kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, että kuka esimerkiksi heistä huolehti kun Blanca oli tapaamassa Santia. Santi on varattu mies, johon Blancalla on sitkeä ja intohimoinen suhde.

Kirjan tunnelmia väritti muutenkin sellainen lievä häilyväisyys. Kirjassa vilahtaa henkilöitä, jotka tulevat ja sitten taas menevät ilman että heistä saa kovinkaan tarkkaa otetta tai käsitystä. Sama kaiku on ehkä joillakin tapahtumilla, ne vaan ovat ja soljuvat ja menevät ohi. Vaikea selittää. Voi olla että vika oli omassakin mielentilassa, joka pääosin oli lukiessa melko unelias... Päähenkilö Blanca se vasta häilyvä olikin! Koin jollain tasolla jopa pientä sääliä häntä kohtaan; hän kun ei tuntunut saavan elämäänsä otetta, vaan oli jotenkin irtonainen äitinsä vaikutuksen, miesten, ystäviensä ja lastensa välillä.

Tapahtumat ja ihmiset eivät lienekään kokonaisuuden kannalta niin merkityksellisiä, vaan pääpaino on kirjan kauniissa ja viehkeässä kielessä, paikoittain jopa mustassakin huumorissa, erikoisessa tunnelmassa. Blancan suhde äitiinsä on mielenkiintoinen ja hänen suruprosessin seuraaminen myös. Kirjan kieli on kaunista, kuvaavaa, tunnelma välittyy. Kertojana toimiva minä-ääni kirjoittaa äidillensä sinä -muodossa, mikä tuntui tähän oikein istuvalta ratkaisulta.

Tämäkin menee ohi on aika lyhyt kirja, joka on romanttinen ja vähän eroottinenkin. Ei kuitenkaan onneksi höttöinen, vaikka ei toisaalta raskaskaan. Kyllä se ehdottomasti lukea kannatti! Hieman nolona minun on myönnettävä, että kirjan loppu meni minulta vähän ohi. Täytyy ehkä lukea loppu uudestaan... Olinkohan itse liian hajamielinen? Vai oliko loppu tarkoituksellisen arvoituksellinen? Jokin pieni silaus tähän vielä, niin olisin ihastunut täysin.

★★★★ -

Muita arvioita ei kovinkaan sankoin määrin löytynyt. Tässä muutama: Oksan hyllyltä, Ullan luetut kirjat, Lukuneuvoja, Kirjapolkuni

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Colm Tóibín: Nora Webster

Colm Tóibín: Nora Webster
Kustantaja: Tammi, 2016
Alkuteos: Nora Webster, 2014
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Sivuja: 410

Olen lukenut Tóibínilta hänen aiempansa, Brooklynin, ennen blogiaikaa jo vuosia vuosia sitten. Harmillisesti kirjasta ei jäänyt juuri muuta mieleen, kuin että pidin siitä. En edes muista, mistä kirja kertoi, mutta Tóibínin tyyli kirjoittaa jäi mieleeni.

Sama tyyli on nähtävissä tässäkin. Kirjailijalla on erikoinen ja omalaatuinen kyky luoda mieleenpainuvia ihmisiä ja välittää lukijalle kirjan miljöö ja tunnelma poikkeuksellisen vahvasti.

Nora Webster kertoo samannimisestä naisesta, joka on jäänyt hiljattain leskeksi. Mauricen poismenon jälkeen Noralle jäi huollettavakseen neljä lasta, joista kaksi isointa ovat jo lähteneet maailmalle. Mutta Donal ja Conor ovat vielä äidistään riippuvaisia. Nora joutuu ottamaan elämästään vastuun, järjestelemään asioita pystyäkseen rahallisesti pärjäämään ja elättämään itsensä ja lapsensa. Lukuisa joukko tuttavia, naapureita, sukulaisia ja ystäviä pyörivät Noran kimpussa. Alkaa henkinen kasvu, prosessi, itsensä kokoaminen ja uuden elämän hiljainen kokoaminen.

Nora on mieletön hahmo. Oikukas, toisaalta nöyrtyvä, toisaalta viekas ja kiero. Suorasanainen, rohkea. Minä ainakin huomasin jopa ihailevani Noran suoraselkäistä toimintaa ja sitä kuinka hän ei suostu alistumaan mihin tahansa. Työpaikaltakin hän tyynen viileästi poistuu, kun tilanne ajautuu häntä kohtaan sietämättömäksi. Kirja on kasvutarina isolla koolla, joka päättyy siihen, että Nora on siirtynyt vaiheesta a vaiheeseen b. Mutta sille välille mahtuu aika pitkä matka.

Minun lukukokemustani varjosti jonkinlainen odotus. Huomasin jo alusta alkaen vähän odottavani käynnistymistä, myöhemmin odotin tapahtumien kulkuun ehkä jotain suurempaa huipppua. Sitä suurempaa huipppua ei varsinaisesti tullut, minkä toisaalta hyväksynkin ja pidänkin kirjan sielua enemmän jonakin muuna kuin juonivetoisena. Parasta antia oli hetkien ja henkilöiden kuvaus, osuva dialogi ja hieno ajankuvaus. Jotain jäin ehkä vielä kaipaamaan, vaikka joutunenkin vähän ontosti toteamaan, etten oikein itsekään tiedä, että mitä. Silti lukukokemus jäi aivan ehdottomasti positiiviseksi, onhan Tóibín aivan mestarillinen kirjailija!


★★★ ½

Ohhoh, tätäpä oltiin luettu blogeissa jo paljon ja huomasin monen ihastuneen kirjaan kovasti! Tässä muita arvioita: Leena Lumi, P.S. Rakastan kirjoja, Lumiomena, Kirjojen keskellä