sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Helena Sinervo: Armonranta

Helena Sinervo: Armonranta
Kustantaja: WSOY, 2016
Sivuja:403

Kirjan päähenkilö, minäkertoja, on Helena -niminen nainen, joka elää parisuhteessa toisen naisen, Hetan, kanssa. Kirjan tarina sijoittuu parin päivän ajalle, kun Helena ja Heta matkustavat Helenan kuolemaa tekevän isän luokse. Matkalla he kuuntelevat Helenan isän nauhoittamia päiväkirjamaisia kasetteja ja puivat Helenan suvun monisyistä historiaa.

C-kasettien ja vanhojen päiväkirjamerkintöjen vuoksi tarinaa seurataan eri näkökulmista. Välillä kertojaäänenä on Helena, välillä Heta. Välillä ollaan Helenan tulevaisuudessa. Sanottakoon tähän väliin, että tämän tulevaisuuden koin vähän irrallisena ja ehkä ylimääräisenäkin, vaikka toisaalta minusta olikin kiinnostava tietää, mihin tapahtumat johtavat.

Sotien ajan historia on kirjan tärkeä teema. Kiinnostavaa ja julmaa. Kirjailija on saanut tehdä rutkasti taustatyötäkin tätä varten, oletan. Luin kirjaa jotenkin hämmentävän löyhällä mielellä, ja eniten sain irti naisten välisestä suhteesta, lapsenkaipuusta ja kaikesta niihin liittyvästä. Kliseistä tai ei, mutta nyt tämä kirja taisi osua minulle väärään mielentilaan. Yleensä sotakuvaukset vievät minut kyllä mukanaan, mutta nyt jäin vähän väsähtäneisiin fiiliksiin.

Huono kirja ei todellakaan ole! Päinvastoin! Tunnistan kirjan ansiot. Oma huono hetkenihän ei ole kirjan vika. Helenan isä oli minusta mielenkiintoinen persoona ja minusta oli hauska lukea Rauman murretta, jolla hänen osuutensa oltiin kirjoitettu. Onpa muuten hassua, kuinka paljon hitaampaa on lukea murretekstiä kuin yleiskieltä!

Kirja on monisyinen ja monitahoinen. Joitakin asioita toistettiin mielestäni vähän turhan monta kertaa, ja ehkä koko settiä olisi muutenkin voinut paikoin tiivistää. Kovasti jäin pohtimaan, kuinka vähän tai paljon tämä kertoo kirjailijasta itsestään? Pitäisi ottaa kirjailijasta selvää. Aiemmin olen lukenut häneltä Tykistönkadun päiväperhon (ennen blogiaikaa) ja muistan sen olleen itselleni erinomainen lukukokemus.

Ai niin! Kirjan nimi, Armonranta, on hieno.


★★★ ½


Muita arvioita ei paljoa löytynyt! Tässä pari:  Annelin kirjoissa, Kirjavinkit

3 kommenttia:

  1. Minäkin luin tämän viime kuussa, en ole vielä ehtinyt blogata. Tykkäsin kyllä, ehkä istui omaan mielentilaani paremmin. Alussa oli tosin vaikea mieltää, että missä ajassa nyt ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni myös tovi jos toinenkin ymmärtää että mitä tämä Berliiniin sijoittuva juttu nyt onkaan!

      Poista
  2. Olen lukenut Tykistönkadun päiväperhon ja Armonrannan. Finlandiavoittajakirjaa, Runoilijan talossa, en ole lukenut, mutta sekin on aikomus jossakin vaiheessa.
    Berliini oli tulevaisuutta :)
    Tykkäsin kirjasta.

    VastaaPoista