lauantai 10. tammikuuta 2015

David Vann: Kylmä saari

David Vann: Kylmä saari
Kustantaja: WSOY, 2014
Alkuteos: Caribou Island, 2011
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Sivuja: 328

Tulipa kerrankin luettua oikea kirja oikeaan paikkaan. Useampi viimeksi lukemani kirja on ollut kutakuinkin keskitasoinen, paikoittain tylsä tai mitäänsanomaton. Lukemisen "flowta" ei ole päässyt syntymään oikeastaan kertaakaan kuukausiin. Mutta nyt tilanne korjaantui, kun sain käsiini tämän Kylmän saaren, joka on oikea hyytävä helmi!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat karuun ja kylmään Alaskaan, jossa ihmiset elävät varsin ankeaakin elämää. Lähiseuduilla on vain vähän työmahdollisuuksia, ainoana potentiaalisena työllistäjänä oikeastaan kalatehdas, joka on varsinainen ankeuden huippu. Ei ole hienoja ravintoloita, ei huvituksia. On jäistä ja kylmää.

Irene ja Gary ovat eläkkeelle jäänyt pariskunta. Irene, oikea  marttyrien marttyyri, uhrien uhri. Elämän kolhima. Mutta ei se ihme olekaan, sillä hänen miehensä vasta onkin! Pakkomielteinen, pisteliäs, alentuva. Ah, kuinka ärsyttävä! Raivostuin mieheen oikein sydänjuuriani myöten! Kuinka rasittava ja raskas hän onkaan! Onhan Irenekin, mutta Gary ihan vailla vertaansa. Silti, niin onnistunut henkilö. Todellinen, inhottava.

Gary on saanut päähänsä, että nyt alkaa askeettinen elämä ja he rakentavat lähellä olevaan saareen mökin. Ei valmismökkiä, ei edes pakettia. Alusta alkaen omin kätösin itse. Ei hienouksia, kuten sähköä tai vettä. Vessasta puhumattakaan. Mökki on kiintopiste, kaiken määränpää. Irene osallistuu mökkiprojektiin tarkoituksellisen kärsivänä. Rakentaa myös omin käsin, vaikka viima käy luihin ja ytimiin. On kylmä, päätä särkee.

Heidän aikuiset lapsensa seuraavat vanhempien touhuja ihmetellen. Tai no Mark ei juurikaan välitä, mutta Rhoda tuntee vanhempansa ja alkaa huomata pikkuhiljaa, että jotain karmivaa on hiipimässä heidän välilleen. Hän on kovin huolissaan ja yrittää tehdä kaikkensa auttaakseen ja pelastaakseen vanhempansa varmalta tuholta. Hänen omakin elämänsä on vähän hujan hajan. Veli on hälläväliä -tyyppi ja puoliso Jim oikeastaan myös. Parisuhde ei kohtele osapuoliaan tasan, vaan Jim pitää Rhodaa täysin itsestäänselvyytenä. Hölmö Jim, joka on täysin vietävissä. Kirjassa on myös toinen, vähän eri tavalla hölmö mies, Carl, jota vaimo Monique vie kuin pässiä narussa.

Jos joku kirja on "pageturner", niin tämä! Tämä on pakko lukea loppuun niin pian kuin mahdollista. Lukija arvaa kyllä, että tässä ei voi käydä hyvin, on niin monta mahdollista tapaa tämän loppua. Kuka näistä murheellisista ihmisistä murtuu tai menettää järkensä ensimmäisenä?

Kirjailija on onnistunut luomaan mainiot henkilöt, jotka herättävät lukijassa tunteita. Vann on erinomainen tunnelmanluoja ja ihmismielen kuvaaja. Hän osaa tarkkanäköisen osuvasti kuvata parisuhteen dynamiikkaa vallankäyttöineen ja alistuksineen. Tapahtumapaikka on jännittävä, uusi ja erilainen. Lukiessani tunsin itsekin olevani mukana tuossa hyisessä ja murheellisen kalanhajuisessa pikkukaupungissa. Ihmiset ovat inhottavia, väsyneitä ja turhautuneita. Käyttävät toisia hyväkseen. Toki muutakin, mutta se jäi päällimmäisenä mieleen. Silti kirja ei ole mikään masentava ja surkea, vaan kertakaikkisen mukaansatempaava ja upea! Suosittelen!


★★★★★ -


Muualla: P.S. Rakastan kirjoja, Lukuisa, Kirjavinkit

8 kommenttia:

  1. Olen hieman kartellut tuota kirjaa ankeana. Tuossa se on ollut odottamassa. Tekstisi kannustaa minua lukemaan kirjan. Huomasin, että sinä olet lukemassa Varjojen porttia. Tuo kirja on minullakin jonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata kartella! :) Yritän lukea tuota Varjojen raporttia, se vaan etenee hitaanlaisesti...

      Poista
  2. Oi hurja!, tämä on ihan must luettava. Noudan kirjastosta, kun kohta käyn siellä muutenkin. Rrrrakastan kaikkia erikoisia avioliitto- ja parisuhdekirjoja. Vrt. Shriverin Kaksoisvirhe. Kiitos vinkistä <3

    (Odotan kovasti,mitä olet mieltä Varjojen raportista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä, vaikkakin vähän hurja...

      Odotan itsekin Varjojen raportista jonkunlaista tolkkua. Jostain syystä lukeminen etenee hitaasti, luen uudelleen ja uudelleen samaa sivua ymmärtämättä lukemaani... Kenties huono keskittymiskyky nyt.

      Poista
    2. Hyytävä helmi on luettu ja ihan kitios sinun <3 Kauheaa, jos tämä kirja ei olisi minua saavuttanut!

      Poista
  3. Olen ihan samaa mieltä: tämä on kyllä hyytävä helmi, niin hieno kirja! Harmi, että tämä on saanut kovin vähän blogisavuja, eivätkä ihmiset ole tätä vielä löytäneet. Mutta onneksi nyt Ulla ja Leenakin aikovat lukea kirjan, jee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästelin itsekin, kun googlettelin muiden arvioita, että tätä ei tosiaan juurikaan ole luettu. Toivokaamme, että asia korjaantuu! :)

      Poista
  4. Itse en pitänyt kirjasta! Jos haluaa lukea jotain masentavaa, niin siinä se on paikallaan.
    Muutenkin oli outoa, että tuollaisessa kylmyydessä ihmiset pärjäisivät öitä teltassa. Ajatelkaa itse; jos Suomessa laittaisi teltan järven rannalle, pakkasta, tuulee, ei kunnon ravintoa jne. Ei kukaan täysjärkinen suostuisi telttailemaan pakkasessa.

    Muutenkin koko asuinalue kuvattiin jotenkin oudoksi, talot oli kyhätty niin että huoneita lisätty jälkikäteen miten sattuu, vinksalleen. Eikö siellä ole rakennusvalvontaa?

    Ei tullut ainakaan mukava tunne tuon luettuani.

    VastaaPoista