Kustantaja: Avain, 2007
Alkuteos: Double Fault, 1997
Suomentanut: Hanna Sola
Kansi: Jussi Jääskeläinen
Sivuja: 389
Eräänä päivänä 23-vuotias
tennispelaaja, Willy Novinsky, kohtaa pelikentällä miehen, Ericin,
jonka tennisura on kovassa nousujohteessa. He pelaavat erän ja
lähtevät yhdessä syömään. Niin, ja rakastuvat. Eric onkin
varsin valloittava persoona ja tekee vaikutuksen myös Willyn
nuivahkoihin vanhempiin. Ei aikaakaan kun nuoripari on mennyt
naimisiin. Heidän välillään vallitsee varsin kilpailunhaluinen,
kahden huippu-urheilijan välinen suhde. Eric voittaa Willyn kaikessa
muussa, paitsi tenniksessä. Toistaiseksi. Pian Eric alkaa kuitenkin pärjätä
aina vaan paremmin ja paremmin... Ja voi vain arvata, mitä se saa
aikaiseksi näiden kahden välillä. Ja ennenkuin he ovat viettäneet
ensimmäistäkään hääpäiväänsä, on heidän suhteeseensa
hiipinyt ikäviä ja katkeria piirteitä.
Rakastin Lionel Shriverin Jonnekin pois-kirjaa. Vaikkei Kaksoisvirhe yltänytkään ihan samalle tasolle,
varsin hyvä se oli kuitenkin. Tekstissä paistaa sama
tarkkanäköisyys, huumori ja oivaltavuus. Lionel Shriverillä on
ilmiömäinen kyky vangita hetkiä ja päästää lukija niihin
sisälle kuin olisi itse paikalla. Kirjailija kuvaa poikkeuksellisen
taitavasti ihmisten välisiä suhteita kaikkine nyansseineen, samoin
kuin tunteita ja ajatuksiakin. Henkilöt olivat mielestäni todella
onnistuneita: raivostuttavia, inhimillisiä, uskottavia.
En voi kuin ihmetellä, miten joku on
onnistunut kirjoittamaan tenniksestä näin mielenkiintoisen kirjan!
Tokikin tennistä ja huippu-urheilua vielä suurempia teemoja
kirjassa ovat avioliitto ja parisuhde sekä myös sukupuolten välinen
epätasa-arvo. Ja kuinka niin monet piirteet, mitä
huippu-urheilijalta vaaditaan, heijastuvat taas käyttäytymiseen
parisuhteessa! Itse asiassa uskon, että Kaksoisvirhe saa monet
lukijansa pohtimaan myös omaa parisuhdettaan, tai menneitä
sellaisia. Joillekin henkilöiden erehtyvyys, inhimillisyys ja itse
asiassa suoranainen inhottavuus voivat tuoda jopa lohtua.
Pidin siis kirjasta aivan valtavasti.
Se herätti tunteita ja ajatuksia ja jää varmasti mieleeni pitkäksi
aikaa. Viiden tähden sijasta kirja saa vain neljä, koska paikka
paikoin kirja oli aavistuksen pitkä ja yksityiskohtainen.
★★★★ +
Muualla:
Minä olen tainnut lukea tämän ennen blogiaikaam mutta mieleen on jäänyt vahvasti se kuinka Willyä kiusasikaan miehelleen häviäminen - sääliksi kävi! Joskus kun puuskutan kaurismaisesti loikkivani siippani perässä lenkkipolulla, käy tämä kirja kieltämättä mielessä. ;-)
VastaaPoistaHeh, tosiaan varmasti jokaisessa parisuhteessa on ainakin toisinaan hieman kilpailuhenkisyyttä. Willyllä ja Ericillä se tosin oli aika runsasta ja räikeää! Kieltämättä, hahmot herättivät jopa sääliä.
PoistaHassua, miten eri tavalla tähän kyllä voi suhtautua. Minuahan vähän otti päähän hahmojen äärimmäisyys ja pidin sitä jopa hieman epäuskottavana. Hyvä kirja kuitenkin, vaikka ei tosiaan ehkä ominta minulle :)
VastaaPoistaKyllä, tämä tosiaan taitaa jakaa mielipiteitä. Hahmot olivat kyllä varsin räikeitä, ja onneksi sellaisia ei tosielämässä usein kohtaa. Silti koin kuitenkin, että sellaisia ihmisiä voisi hyvin olla olemassa!
PoistaMinä en päässyt kirjassa alkua pitemmälle...Shriverin muut kirjat mm. Poikani Kevin on huipputeos.
VastaaPoistaTämän lukeminen oli kyllä hieman työlästä, myönnettäköön. Mutta Shriverin tyyli on niin hieno, että sen avulla "siitä pääsi yli". Minulla on vielä Poikani Kevin lukematta!
PoistaHerätitpä mielenkiintoni, varsinkin kun Shriverin tiedän jo valmiiksi kovaksi.
VastaaPoistaTerkuin Annika, nyt anonyyminä ;)
Shriver kuuluu ehdottomasti suosikkeihini! Vielä Poikani Kevin ja Syntymäpäivän jälkeen olisi lukematta.
PoistaHahmot olivat tosiaan uskottavia, harmitti silti ettei löytynyt ketään lähellekään samaistuttavaa henkilöä.
VastaaPoistaOdotin kyllä enemmän juurikin teidän kehujenne takia, mutta kyllä silti kirja lukemisen arvoinen.
Sain tosin inspiraatiota etsiä uinnista kertovaa romaania, lieneeköhän sellaista olemassa?
Saitko tämän jo luettua? Olitpa nopea! Heh, hahmot olivat kyllä niin "persoonallisia" että voin jopa sanoa, että onneksi niihin ei osannut samastua. Vaikka kyllä itseltäkin hieman temperamenttiä löytyy, niin ei kuitenkaan onneksi siinä määrin kuin Willyltä ;)
PoistaMinustakin tämä oli varsin vetävä tennisaiheinen romaani. Ei parasta Shiveriä, mutta laittoi ajattelemaan :)
VastaaPoistaTodellakin, ajatuksia tämä herätti! Olen lukenut Shriveriltä toistaiseksi vasta tämän ja Jonnekin pois, joista jälkimmäinen oli kyllä ehdottomasti parempi!
PoistaMinullekin tämä olisi ollut lähellä viittä tähteä hieman tiivistettynä! Paljon ajatuksia herättävä kirja, ja aiheetkin kiinnostivat minua kovasti :).
VastaaPoistaSinulle tämä oli varmasti urheilun vuoksi vielä osuvampi kirja :).
PoistaSuurin osa Shriverin kirjoista on luettu ennen blogiaikaa. Tämä on suosikkini Jonnekin pois -kirjan jälkeen. Shriver on kertakaikkiaan mestari kuvaamaan ihmisten välisiä jännitteitä.
VastaaPoistaAh, Jonnekin pois oli kertakaikkisen ilmiömäisen mainio (ylistinköhän nyt tarpeeksi ;)? ).
PoistaMinä en ole lukenut vielä ensimmäistäkään shriveriäni, mutta tarkoituksena on ollut. Heti kun vaan ehdin! Ja nyt tuntuu siltä, että tämä voisi olla enemmin minun kirjani, kuin Poikani Kevin.
VastaaPoistaTai kenties Jonnekin pois? :D No, oli tämä kyllä mainio.
PoistaAh, missä välissä sinä tämän...Minulle Kaksoisvirhe on kuin peili, se pahempi peili, sillä jos, jos...jos R. ja minä olisimme saman lajin kilpailijoita, minä olisin Willy ja hän olisi Eric, vaikka ei sitä myönnäkään;) Samaistuin tähän sataa, vaikka en edes pelaa tennistä. Shriver tekee sen aina vain uudestaan eli raahaa reunalle ja melkein lykkää yli.
VastaaPoistaHienosti oivalsit kirjan laadun aviolittoromaanina, vaikka et ehkä ihan 5+ saimistumista löytänytkään, kuten minä.
Tämä oli kyllä mainio! Minä en tiedä tenniksestä tuon taivaallista, mutta kirjan imu oli silti uskomaton. Vielä olisi Shriveriltä lukematta Kevin ja Syntymäpäivän jälkeen. Olenkin hieman huolissani miettinyt, että kai joku suomentaa vielä Shriveriä, nyt kun Avaimelta ei enää kaunokirjallisuutta ilmesty..?
PoistaKevin onkin hurja juttu...Vaikka kerään Oatesia ja Shriveriä, olen antanut pois Sjhriverin Kevinin sekä Oatesin Sisareni, rakkaani. En olisi ikinä enää uskaltanut uudestaan samaan pimeään.
PoistaSyntymäpäivän jälkeen ostin jostain ja se piti lukea suvella...Katso, on jo elokuu ja vieläkin on ihailemani Shriverin teos lukematta. Nyt jos syksyn kirjat painavat lujaa päälle. Ehkä sinä ehdit ensin.
Siinäpä vastaus, joka olisi kiva saada. Minun näkökulmastani Shriver on niin vahva kirjailija, että joku iso kustantamo hänet ostaa/suomennuttaa. Toista vaihtoehtoa en jaksa ajatella, sillä niin Shriver kuin Oates käyttävät kieltä niin yläviivastolla, että en ainakaan nauttisi kirjan lukemisesta samoin kuin suomeksi.