perjantai 12. huhtikuuta 2013

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Kustantaja: Tammi, 2003
Alkuteos: Supuutoniku no koibito, 1999
Suomentanut: Lauri Malinen (suomennos on tehty Philip Gabrielin englanninnoksesta Sputnik Sweetheart, 2001)
Kansi: Jenni Tuominen, Jukka Pylväs
Sivuja: 252
 
Lukupiirikirjamme oli tällä kerralla Sputnik-rakastettuni, joka samaan aikaan oli myös ensimmäinen Murakamini. Eikä varmasti jää viimeiseksi, viehätyin todella kirjailijan tyylistä.

Kirjan päähenkilönä on nimettömäksi jäävä nuori mies, joka on rakastunut aikoinaan opiskeluidensa yhteydessä tutustumaansa pari vuotta nuorempaan naiseen. Tämä nainen on nimeltään Sumire ja hän on varsinainen taivaanrannan maalari ja haluaa joko kirjaijaksi tai sitten ei miksikään. Siksi hän oikeastaan keskeyttääkin opintonsa. Sumirella ei ole kertojaa kohtaan vastaavanlaisia tunteita, sillä hänen sydämensä on vallannut pakahduttava rakkaus itseään huomattavasti vanhempaan naimisissa olevaan naiseen. Sumire ei ole ennen oikeastaan edes uskonut rakkauteen ja nyt se vie häneltä jalat alta. Myöhemmin Sumire onkin rakkautensa kanssa konkreettisesti eksyksissä, ja kuka mukaan häntä olisi etsimässä kuin hänen luottoystävänsä, herra kertojaääni?

Japani ja Kreikan ihastuttava pieni saari loivat tarinaan lumoavat miljööt. Tekstiä oli helppo lukea, se sisälsi pienen hippusellisen myös psykologista ulottuvuutta – tai sitten magiaa. Ainakin tämän kirjan perusteella Murakamin tyyli vaikuttaisi kovasti siltä, että hän jättää lukijalleen melko paljon omaksi tulkittavaksi. Suhtaudun yleensä hieman varauksella maagisuuteen ja absurdiuteen sekä juuri tuohon auki jättämiseen, mutta tässä se toimi mielestäni oikein hyvin. Mitään ei ollut liikaa (vaikka kieltämättä en ihan täysin ymmärtänytkään jokaisen tapahtuman merkistystä). Lukujen päätöksiin oli lisätty aina jokin pieni koukku, minkä vuoksi kirjaa oli aika vaikea laskea käsistään. Sydäntäni lämmitti eriyisesti sympaattinen ja ymmärtäväinen kertojaääni. Hän oli fiksu ja luotettava kuin kallio, mutta kuitenkin surullisen yksinäinen. Yksinäisyys mielestäni olikin yksi kirjan tärkeimpiä teemoja rakkauden ja ystävyyden sekä seksuaalisuuden ohella.

Kirjaa on helppo suositella kaikille, niin mukaansatempaava ja kiinnostava se oli!


★★★★ +


Muita blogiarvioita: Luettua, Lumiomena, P.S. Rakastan kirjoja,



23 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla oltiin, taas kerran :). Odotan että luet pian lisää Murakamia!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kafka rannalla voisi olla hyvä kesälomaprojekti! Suunnittelin kuitenkin Norwegian woodia seuraavaksi, eräät ovat sitä niin kehuneet ;).

      Poista
  2. Tämä kirja on totta tosiaan ihana, suorastaan lumoava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, lumoava on niin oikea sana kuvaamaan tätä!

      Poista
  3. Minäkin aloittelin tätä vuoden päivät sitten, mutta keskeytin kymmenen sivun jälkeen. Ei ollut oikea fiilis. Joku päivä kokeilen varmasti uudelleen, tässä kuussa yritän kuitenkin Murakamin juoksukirjaa, se kun löytyy kätevästi omasta hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, että yrität tätä vielä uudelleen. Olen varma, että jos luet muutaman kymmenen sivua, et enää voi laskea kirjaa käsistäsi :).

      Poista
  4. Kiitos arviostasi. Murakamista tuli lempparini, kun oli lukenut Norwegian Woodin. Murakamilla on hallussa yksinäisten äänen esiintuominen ja luonnon ja ympäristön hieno kertomistyyli...aivan kuin olisin kuullut jopa hänen kertomia ääniä jossakin pääni sisällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :). Voin ehdottomasti allekirjoittaa jo tämän yhden Murakamin perusteella!

      Poista
  5. Tämä oli minunkin ensimmäinen Murakamini ja pidin kovasti. Luin myöhemmin Norwegian Woodin, joka sekin on hyvä, mutta Sputnik on minusta parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norwegian Woodista tulee todennäköisesti minunkin toinen Murakamini. Tästä pidin kyllä niin paljon, että jännityksellä odotan, mitä NW tuo tullessaan!

      Poista
  6. Tätä on suositeltu minulle. Aikaisemmin olen lukenut Murakamilta vain "Kafka rannalla". Kirjassa tuskastuin maagisuuden kuvauksiin (jos edes muistan oikein). Niiden ymmärtäminen olisi varmasti edellyttänyt Japanin kulttuurin tuntemusta. Ei oikein auennut. Tämä kirja kuulostaa kiehtovalta. Kai se on pakko lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta löytyy Kafka rannalla hyllystä, mutta arastelen vähän siihen tarttumista juuri tuon maagisuuden vuoksi. Mutta tämä ei ole liian maaginen, suosittelen!

      Poista
  7. Kiva kuulla tästä, on nimittäin yöpöydällä odottamassa, makaili ressukka ihan yksin kirjastohyllyllä, joten pitihän se napata mukaan. Murakamilta olen tainnutkin jo muut lukea eli olen siis pitänyt kovasti, myös siitä juoksukirjasta, joka ei ole romaani, vaan omaelämätarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että nappasit tämän hienon kirjan mukaasi! Olen kuullut paljon kehuja juoksukirjasta, ja sekin kyllä kiinnostaa.

      Poista
  8. Murakami on todella suosittu kirjailija tällä hetkellä. Itse en ole yhtään hänen teostaan lukenut. Osaatko neuvoa, millä teoksella minun kannattaisi aloittaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis piti kirjoittamani osaako joku täällä neuvoa, paljon on tullut kommentteja titäviltä. :)

      Poista
    2. Minä olen siinä mielessä huono sanomaan, kun olen lukenut vain tämän, mutta ei tämä ole lainkaan huono kirja aloittaa tutustuminen herra Murakamiin! :)

      Poista
    3. Kyselin vähän muuallakin. Tämän lisäksi Norwegian Wood on ilmeisesti hyvä teos, josta aloittaa. Pitääpä katsastaa oman kirjaston tilanne. :)

      Poista
  9. Olenko jo ilmoittanut sinulle, että blogissani on sinulle haaste?

    VastaaPoista
  10. Täältä vielä toinen haaste perään:) Haastoin sinut miettimään blogiaikasi 10 parasta kirjaa.

    VastaaPoista