maanantai 25. maaliskuuta 2013

Grace McCleen: Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa
Kustantaja: Otava, 2013
Alkuteos: The Land of Decoration, 2012
Suomentanut: Marianna Kurtto
Kansi: Markus Pyörälä
Sivuja: 336

Judith McPherson on kymmenenvuotias tyttö, joka elää isänsä kanssa kahden. Äiti on menehtynyt jo aikoja sitten. He kuuluvat tiiviiseen uskonnolliseen yhteisöön, joka velvoittaa heitä lukemaan raamattua säännöllisesti, käymään kokouksissa ja jakamaan tietoa muille käymällä heidän oviensa takana säännöllisesti esitteiden kanssa.

Isän mukaan he elävät vääryksien luolassa, mikä pitääkin paikkansa melko hyvin. Uskonnollinen tausta ja isän maine kaupungissa lakkorikkurina ovat edesauttaneet varmasti Judithia joutumaan koulukiusaamisen uhriksi. Hän saa kokea päivittäin koulussa niin pientä jäynäntekoa kuin jopa tappouhkauksia. Asiat heilahtavat hetkeksi parempaan päin, kun laput silmillä elävä opettaja jää pois ja hänen tilallensa tulee nuori ja oikeudenmukainen rouva Pierce. Mutta hän voi vaikuttaa tapahtumiin vain koulussa, kiusaajat kun ovat siirtyneet vainoamaan Judithia ja hänen isäänsä heidän kotikulmilleen. Ratkaisua ei löydy ja Judith ei voi vastustaa kiusausta ottaa oikeutta omiin käsiinsä.

Koko tarina on kirjoitettu Judithin näkökulmasta. Olen hieman ennakkoluuloinen lapsikertojaääntä kohtaan, mutta tässä se toimi hyvin ja oli uskottavaa. Tyyli ei ollut liian lapsellinen tai turhaannuttavan naivi, vaan ehkä ennemminkin aavistuksen pikkuvanha. Ja Judithan on ikäisekseen varsin fiksu tyttö! Vaikka Ihana maa onkin helppolukuinen, ei se ole silti suinkaan höttöinen, vaan sisältää paljon hienoja ajatuksia ja tunteita.Kirja on jaettu lyhyisiin lukuihin, mikä teki lukemisesta varsin miellyttävää.

Jo etukäteen olin kovin kiinnostunut kirjasta juuri siksi, että siinä kuvataan Jehovan todistajien yhteisössä elämistä. Kiinnostavaa se olikin, vaikkei ehkä sisällöllisesti kovin paljoa uutta tuonutkaan. Pidin siitä, että yhteisön jäseniä ei suinkaan esitetty pelkästään negatiivisessa valossa ja samalla sorruttu eräänlaiseen mässäilyyn.

Vielä tärkeämpi teema kirjassa oli kuitenkin koulukiusaaminen, jonka kuvaus olikin vaikuttavaa ja koskettavaakin. Tapahtumat herättivät suuria tunteita ja koin paikoittain itsekin melkoista vihaa kiusaajia kohtaan ja aloin taas kerran ajatella sitä, kuinka hankalaa kiusaamiseen on puuttua, mutta kuinka tärkeää puuttuminen kuitenkin on.

Pidin siis Ihanasta maasta kovasti ja olen varsin tyytyväinen, että tämän luin. Kirja olisi jo hiponut täydellisyyttä, ellei loppu olisi ollut aavistuksen liian dramaattinen, ainakin minun makuuni. Suosittelen aivan ehdottomasti lukemaan!


★★★★ ½


Muita lukeneita: Elma Ilona, Susa, Katja, Maria

11 kommenttia:

  1. Hmm..täytynee lukaista tämä "taustatyönä". Nimittäin tulen uppoutumaan Jehovan todistajiin lähivuosina tiiviisti erään kirjoitusprojektin takia, ja sen vuoksi on hyvä tutustua kaikkeen mahdolliseen, mikä siihen liittyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Vaikka tämä ei tarjoa kovinkaan paljoa sellaista mitä ei jo tietäisi, on tämä aiheesta varsin "raikas" kirja juuri sen vuoksi, että kurilla, säännöillä, ankaruudella yms ei mässäillä.

      Poista
  2. Pitäisiköhän pistää tämä lukulistalle vai ei... hmm. Jotenkin kiinnostaa, mutta en sitten tiedä mikä on se piirre, joka ei nappaile. Kiva kuitenkin lukea arviosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lisätä, jos minulta kysytään!:) Minulle tämä oli yksi kevään tähän mennessä mieleenpainuvimmista kirjoista.

      Poista
  3. Minäkin tässä mietin, josko tämä kuitenkin olisi lukulistalle otettava... Vaikka ensi kesänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Voisin vaikka vannoa, että sinäkin pitäisit tästä! :)

      Poista
  4. Uskonnollisen yhteisön kuvaus oli tosiaan yllättävän hienoa ja moniulotteista. Pelkäsin etukäteen "uskontojen uhrit"-yhdistyksen materiaaliksi sopivaa misery litiä, mutta sellaista fiilistä ei tullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä myös tyytyväinen, että tästä ei tullut sellaista misery lit -fiilistä! Minä olisin voinut enemmänkin lukea kuvausta juuri tuosta uskonnollisesta yhteisöstä, koulukiusaus -teema talloi sen ehkä hieman alleen.

      Poista
  5. Minullakin on ennakkoluuloa lapsikertojaääniin ja olen sen tähden jopa jättänyt joitakin kirjoja lukematta.

    Tässä on todellakin kaksi vahvaa teemaa eli koulukiusaaminen sekä lahkolaisuus. Molemmista olisi niin paljon sanottavaa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Mukavaa jos innostuit lukemaan tämän! Tässä tosiaan tuo lapsikertoja toimii mielestäni harvinaisen hyvin.

    VastaaPoista
  7. Kiva kun sinäkin pidit tästä!! Tässä oli monta elementtiä, mitkä vetosivat kyllä minuun!

    VastaaPoista