Kustantaja: Tammi, 2013
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 219
Nainen lähtee Tallinnasta laivalla ja piiloutuu matkalla
olevaan kuorma-autoon ja pääsee näin salamatkustajaksi mukaan. Naisella ei ole passia eikä hän sellaista
edes saisi historiansa vuoksi. Nyt hänellä on mukanaan vain
repullinen välttämättömiä tavaroita, oikeastaan siinä on koko
hänen omaisuutensa. Laivalla hän käyttäytyy kuin kuka tahansa
matkustaja, illalla hän käy lepotuoliin nukkumaan kaikessa
rauhassa. Ja sitten hän herää ääniin. Kaiuttimista kuuluu
erikoisia henkilökunnan kuulutuksia. Hysteria alkaa vallata ihmisiä,
jotka kiiruhtavat pelastusveneisiin. Laiva kääntyy kyljelleen,
valot sammuvat. Mutta nainen onnistuu pelastautumaan! Ja pian hän on
matkalla Suomeen, vailla nimeä, vailla henkilöllisyyttä. Suomessa
hän aloittaa uuden elämän uuden identiteetin turvin, mikä vaatii
kyllä pieniä ”järjestelyjä”, ja päähenkilö joutuukin
turvautumaan melko järeisiin toimenpiteisiin selviytyäkseen.
Maarit Verronen on kirjailija, joka on
tuottanut paljon, mutta joka on mediassa ollut esillä melko vähän.
Minulle kirjailija on uusi tuttavuus, mikä toisaalta hämmästyttää,
koska varsin kiinnostavan oloisia kirjoja häneltä on ilmestynyt.
Varjonainen kiinnitti huomioni heti koukuttavalla
takakansitekstillään, joka lupailee kylmäverisen selviytyjän
ajatusmaailmaan sukeltamista. Tämä osuus jäi mielestäni kuitenkin
jokseenkin taka-alalle, ja olisinkin ehkä kaivannut enemmän ja
jotenkin syvällisemmin tuota mielen syövereiden kaivelua. Olin
hieman yllättynyt siitä, kuinka dekkarimainen kirja loppujen
lopuksi olikaan. Pääpaino on ehdottomasti toiminnalla ja
tapahtumilla, ei niinkään pohdiskeluilla ja ja syvällisyyksillä.
Varsin oivaa viihdettä kirja on
kuitenkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja lukijakin
heittäytyy tahtomattaan jännittämään päähenkilön puolesta.
Päähenkilöön (joka muuten toi etäisesti mieleeni Stieg Larssonin
kirjoista tutun Lisbet Salanderin tai Leena Lehtolaisen Henkivartija
-trilogian Hilja Ilveskeron) olisin ehkä kaivannut hieman lisää
luonnetta ja särmää. Jännityskirjoille tyypilliseen tyyliin asiat
sujuvat ja ratkeavat välillä vähän turhankin helposti.
Viihdyin kirjan parissa sen pienistä
puutteistaan huolimatta mainiosti ja minulla heräsi suuri kiinnostus
useita kirjallisuuspalkintojakin keränneeseen Verroseen.
Pienen googlettelun tuloksena sain käsityksen, että Verrosen
kirjoissa on usein maagista realismia tai fantasiaelementtejä.
Lieneekö Varjonainen sitten hieman erilainen muuhun tuotantoon
nähden?
★★★ ½
Muualla: Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin