Kustantaja: Siltala, 2009
Kansi: Elina Warsta
Sivuja: 276
Ihmisen osa oli tämän vuoden
ensimmäinen lukupiirikirjamme. Olen ollut muutenkin kiinnostunut
Hotakaisen tuotannosta, joten olisin varmasti myös ilman lukupiiriä
tarttunut tähän kiinnostavan oloiseen kirjaan, jolla on mielestäni
myös varsin kiehtova kansi.
Ihmisen osa kertoo pienestä joukosta
ihmisiä. Keskeisin henkilö on ehkäpä Salme, vanhempi rouva, joka
päätyy pääosin vastentahtoisesti Helsingin kirjamessuille. Salme
kohtaa siellä erään kirjailijan ja pienen keskustelun jälkeen he ovat
tehneet jo diilin: Salme kertoo kirjailijalle elämäntarinansa ja
kirjailija maksaa siitä Salmelle 7000 euroa.
Kirjassa avataan pala palalta sitä,
mihin Salme tuon rahan tarvitsee ja mitä kaikkea on tapahtunut,
jotta nykyiset asiat ovat tällä tolalla. Kertojaääni muuttuu
vuoroin jokaiseksi kolmeksi Salmen lapseksi, vuoroin Salmen mieheksi
ja myös erääksi toiseksi mieheksi, joka tahtomattaan muuttuu
tärkeäksi osaksi tätä koko tapahtumien ketjua. Kohtalolla ja
sattumalla on näppinsä pelissä jokaisen elämässä, jota
itse kukin henkilöistä värittää myös omilla valheillaan ja
salailuillaan.
Aluksi innostuin melko paljonkin
kirjasta: viehätyin osuvasta huumorista, tarkkanäköisestä
ajankuvauksesta sekä onnistuneista henkilöistä. Varsinkin Salme
lämmitti sydäntäni sillä kaikella paheksunnallaan,
huolehtivaisuudellaan ja hyväsydämisyydellään. Myös omintakeisia
bisnesideoita ja selviytymismalleja kehittelevä Pekka jäi hyvin
mieleeni.
Loppu ei ehkä ihan lunastanut niitä
odotuksia, mitä alku asetti. Alku johti lukijaa, tai ainakin tätä
lukijaa, harhaan siinä, että kyse ei ole vain Salmen tarinasta,
jossa vilahtelee muita henkilöitä, vaan oikeastaan nämä kaikki
muut henkilöt ovat ihan yhtä suuressa roolissa. Pidin kirjasta,
vaikken ihan sellaista loppua olisi odottanutkaan (tai toivonutkaan).
Ihmisen osa on mielenkiintoinen, kantaaottava ja hieman
poliittinenkin. Se on myös mieleenpainuva, yllättävä ja persoonallinen ja saa lukijan miettimään, mikä kaikki nyt on totta ja mikä taas Salmen elämäntarinan ostaneen kirjailijan tuotosta.
Aionkin ehdottomasti lukea lisää Hotakaista, josta en ehkä olisi
uskonut näinkin paljon pitäväni.
★★★★
Koska en ole Hotakaisen kirjoja ennen lukenut, osallistun kirjalla Riinan Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.
Tämä on hieno kirja, josta minä vaikutuin tosi paljon. Kantaaottavuus tulee esiin varsin hienovaraisesti, ei suoraan naamalle lätkäistynä, mikä on aina minulle mieluisampaa kuin viivasuora tapa. Yllätyksiäkin riitti.
VastaaPoistaKävin katsomassa tämän myös teatterissa ja se oli todella hieno kokemus. Ritva Valkama Salmena oli upea ja mieleenpainuva.
Nimenomaan, kantaaottavuus toimii hienovaraisena paremmin kuin "suoraan tykitettynä". Olisipa kiinnostavaa nähdä tästä teatteriversio, varsinkin nyt kun kirja on tuoreessa muistissa!
PoistaTosi mahtavaa, että Ihmisen osaa luetaan juuri nyt. Itselläni se seisoo hyllyssä ja odottaa Kirjavuoren valloitus -haasteen avausta (tms.).
VastaaPoistaKivaa, että sinäkin luet tämän pian! Arviotasi odotellessa! :)
PoistaMinä kuuntelin tämän äänikirjana ihanan ja upean Valkaman lukemana ja pidin todella paljon! Siitä olen samaa mieltä, että alku on loppua parempi.
VastaaPoistaTämä varmaan on juuri sellainen kirja, mikä toimii hyvin äänikirjana. Voisi ainakin kuvitella, vaikken äänikirjojen maailmaan olekaan vielä tutustunut.
PoistaTämä olisi varmaan todella hieno äänikirjana, silloin malttaisi keskittyä kunnolla kunkin henkilön tarinoihin ilman, että jotenkin kokoajan odottaisi yleisen juonen/Salmen tarinan etenemistä. Mutta todella vaikuttava kirja tämä oli, ja lukupiirikirjana sitäkin parempi. :)
VastaaPoistaPeikkoneito, samaa mieltä. Oikein onnistunut valinta lukupiirikirjaksi :).
VastaaPoistaOlen lukenut kolme kirjaa Hotakaiselta, mutta en näitä uudempia. Pitäisi lukea ehkä tämä.
VastaaPoistaMinä taas haluaisin tutustua niihin vanhempiin. Mitä suosittelisit?
PoistaOlen aika huono suosittelija, mutta olen lukenut Klassikon, hauska kirja, kun loppuun päästään, aika rosoinen. Näytän hyvältä ilman paitaa on roisi "nuoriso"novellikokoelma, ja Finlandiapalkittu Juoksuhaudantie on maaninen sinivalkoisen unelman tavoittelu. Helpoimmalla pääsee, jos lukee Juoksuhaudantien, lyhin on novellikokoelma, ja rosoisin Klassikko.
PoistaKiitos vastauksesta. Juoksuhaudantie löytyisi ainakin hyllystäni.
Poista