torstai 24. tammikuuta 2013

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Kustantaja: Siltala, 2009
Kansi: Elina Warsta
Sivuja: 276

Ihmisen osa oli tämän vuoden ensimmäinen lukupiirikirjamme. Olen ollut muutenkin kiinnostunut Hotakaisen tuotannosta, joten olisin varmasti myös ilman lukupiiriä tarttunut tähän kiinnostavan oloiseen kirjaan, jolla on mielestäni myös varsin kiehtova kansi.

Ihmisen osa kertoo pienestä joukosta ihmisiä. Keskeisin henkilö on ehkäpä Salme, vanhempi rouva, joka päätyy pääosin vastentahtoisesti Helsingin kirjamessuille. Salme kohtaa siellä erään kirjailijan ja pienen keskustelun jälkeen he ovat tehneet jo diilin: Salme kertoo kirjailijalle elämäntarinansa ja kirjailija maksaa siitä Salmelle 7000 euroa.

Kirjassa avataan pala palalta sitä, mihin Salme tuon rahan tarvitsee ja mitä kaikkea on tapahtunut, jotta nykyiset asiat ovat tällä tolalla. Kertojaääni muuttuu vuoroin jokaiseksi kolmeksi Salmen lapseksi, vuoroin Salmen mieheksi ja myös erääksi toiseksi mieheksi, joka tahtomattaan muuttuu tärkeäksi osaksi tätä koko tapahtumien ketjua. Kohtalolla ja sattumalla on näppinsä pelissä jokaisen elämässä, jota itse kukin henkilöistä värittää myös omilla valheillaan ja salailuillaan.

Aluksi innostuin melko paljonkin kirjasta: viehätyin osuvasta huumorista, tarkkanäköisestä ajankuvauksesta sekä onnistuneista henkilöistä. Varsinkin Salme lämmitti sydäntäni sillä kaikella paheksunnallaan, huolehtivaisuudellaan ja hyväsydämisyydellään. Myös omintakeisia bisnesideoita ja selviytymismalleja kehittelevä Pekka jäi hyvin mieleeni.

Loppu ei ehkä ihan lunastanut niitä odotuksia, mitä alku asetti. Alku johti lukijaa, tai ainakin tätä lukijaa, harhaan siinä, että kyse ei ole vain Salmen tarinasta, jossa vilahtelee muita henkilöitä, vaan oikeastaan nämä kaikki muut henkilöt ovat ihan yhtä suuressa roolissa. Pidin kirjasta, vaikken ihan sellaista loppua olisi odottanutkaan (tai toivonutkaan). Ihmisen osa on mielenkiintoinen, kantaaottava ja hieman poliittinenkin. Se on myös mieleenpainuva, yllättävä ja persoonallinen ja saa lukijan miettimään, mikä kaikki nyt on totta ja mikä taas Salmen elämäntarinan ostaneen kirjailijan tuotosta. Aionkin ehdottomasti lukea lisää Hotakaista, josta en ehkä olisi uskonut näinkin paljon pitäväni.


★★★★


Muita lukeneita: Liisa, Morre ja Suketus


 Koska en ole Hotakaisen kirjoja ennen lukenut, osallistun kirjalla Riinan Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen.

12 kommenttia:

  1. Tämä on hieno kirja, josta minä vaikutuin tosi paljon. Kantaaottavuus tulee esiin varsin hienovaraisesti, ei suoraan naamalle lätkäistynä, mikä on aina minulle mieluisampaa kuin viivasuora tapa. Yllätyksiäkin riitti.

    Kävin katsomassa tämän myös teatterissa ja se oli todella hieno kokemus. Ritva Valkama Salmena oli upea ja mieleenpainuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kantaaottavuus toimii hienovaraisena paremmin kuin "suoraan tykitettynä". Olisipa kiinnostavaa nähdä tästä teatteriversio, varsinkin nyt kun kirja on tuoreessa muistissa!

      Poista
  2. Tosi mahtavaa, että Ihmisen osaa luetaan juuri nyt. Itselläni se seisoo hyllyssä ja odottaa Kirjavuoren valloitus -haasteen avausta (tms.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että sinäkin luet tämän pian! Arviotasi odotellessa! :)

      Poista
  3. Minä kuuntelin tämän äänikirjana ihanan ja upean Valkaman lukemana ja pidin todella paljon! Siitä olen samaa mieltä, että alku on loppua parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä varmaan on juuri sellainen kirja, mikä toimii hyvin äänikirjana. Voisi ainakin kuvitella, vaikken äänikirjojen maailmaan olekaan vielä tutustunut.

      Poista
  4. Tämä olisi varmaan todella hieno äänikirjana, silloin malttaisi keskittyä kunnolla kunkin henkilön tarinoihin ilman, että jotenkin kokoajan odottaisi yleisen juonen/Salmen tarinan etenemistä. Mutta todella vaikuttava kirja tämä oli, ja lukupiirikirjana sitäkin parempi. :)

    VastaaPoista
  5. Peikkoneito, samaa mieltä. Oikein onnistunut valinta lukupiirikirjaksi :).

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut kolme kirjaa Hotakaiselta, mutta en näitä uudempia. Pitäisi lukea ehkä tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas haluaisin tutustua niihin vanhempiin. Mitä suosittelisit?

      Poista
    2. Olen aika huono suosittelija, mutta olen lukenut Klassikon, hauska kirja, kun loppuun päästään, aika rosoinen. Näytän hyvältä ilman paitaa on roisi "nuoriso"novellikokoelma, ja Finlandiapalkittu Juoksuhaudantie on maaninen sinivalkoisen unelman tavoittelu. Helpoimmalla pääsee, jos lukee Juoksuhaudantien, lyhin on novellikokoelma, ja rosoisin Klassikko.

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta. Juoksuhaudantie löytyisi ainakin hyllystäni.

      Poista