lauantai 22. joulukuuta 2012

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Heidi Köngäs: Dora, Dora
Kustantaja: Otava, 2012
Kansi: Anna Lehtonen
Sivuja: 333

 Dora, Dora päätyi lukulistalleni oikeastaan pääosin siitä syystä, että se oli tämän vuoden Finlandia -ehdokkaana, ja syystä onkin! Kiinnostava aihe ja pääosin kehuvat arviot saivat minut suorastaan ryntäämään kirjaston varausjonoon.

Kertomuksen päähenkilö on mies nimeltä Albert Speer. Eletään toisen maailmansodan aikaa, Hitler määrää saksalaisten tahdin. Speer onkin Hitlerin läheinen ystävä, suoranainen mielitietty. Niinpä hän on nimittänyt Speerin, suosikkiarkkitehtinsa, Saksan varusteluministeriksi. Melkoisiin hirmutekoihin Speer syyllistyykin Hitlerin jalanjäljissä: hän käyttää rakennustyövoimanaan pakkoleiriläisiä ja on mukana karkottamassa juutalaisia kodeistaan.

Dora, Dora kertoo tarinan siitä, kun Speer lähtee seurueineen joulun aikaan kohti Jäämerta ja Petsamoa, kohti pohjoista Saksan tukikohtaa. Seurueeseen kuuluvat Speerin sihteeri Annemarie Kempf, tulkki Eero Kallankari sekä viihdyttäjinä toimivat taikuri ja viulisti. Matka on pitkä ja pimeä, jokaisella on oma rintaa polttava kaipuunsa. Ja tämä tällainen kaipuu voi ajaa itse kunkin melko äärimmäisiin tekoihin.

Näkökulma vaihtelee vuoroin Speerin ja vuoroin taas Annemarien, tulkin ja taikurin välillä, viulisti jää sivuhenkilöksi. Jälleen kerran voin todeta tämän näkökulmien vaihtelun toimineen erinomaisen hyvin: lukijakin saa laajempaa perspektiiviä tapahtumiin, kun näkee eri henkilöiden silmin asiat. Henkilöhahmot on kehitelty pääosin onnistuneesti, jokaisella on varsin omaleimainen ja persoonallinen kertojaäänensä. Henkilöt kuvataan moniulotteisina: jopa vallanhaluisesta, suuruudenhullusta, pidättyväisestä, kylmästä ja ilmeettömästä Speeristä tuikki esiin välillä pieniä inhimillisiäkin piirteitä. Tuo mies, jolle oma perhe on kääntänyt selkänsä, palvoo hänelle selkänsä kääntänyttä Hitleriä kuin Jumalaa, kieriskelee öisin unettomana vuoteessaan oma vaimo ja lapset jossain taka-alalla mielessä. Haluan ainakin ajatella, että hän on jonkinlainen olosuhteiden uhri, vaikka hänen tekonsa olivatkin silmittömän julmia. Herkkä ja kaunis Annemarie taas, uskollinen ja lojaali sekä miehelleen Hansille kuin Speerillekin, sortuu epätoivoiseen ja kuitenkin inhimilliseen tekoon, jonka seuraukset ovat karmeat. Taikuri on paikoittain varsin hupaisakin hahmo, joka ikävöi vaimoaan ja pelkää, että hänen juutalaiset sukujuuret tulevat ilmi. Olen samaa mieltä Katjan kanssa siitä, että tulkki jäi hieman vajavaiseksi henkilöksi.

Kirjan kieli on miellyttävää luettavaa: se on sopivan helppolukuista ja kiinnostusta herättävää. Sodan runtelemaa maailmaa on kuvattu karun uskottavasti, karskeilla tapahtumilla ei mässäillä, mutta niitä ei toisaalta sensuroidakaan. Pimeä, revontulien ja kuun valaisema, kaamoksen keskellä oleva hiljainen Lappi on hyvin ihastuttava miljöö. Kirjassa on kiinnostavasti kuvattu Suomen tilannetta sodan aikana: kuinka puun ja kuoren välissä Suomi onkaan ollut! Pienen googlettelun tuloksena minulle, historian varsinaiselle asiantuntijalle, selvisi, että Albert Speer on todellakin ollut olemassa ja tehnyt tämänkaltaisen reissun Suomeen. Historiaan sijoittuvien kirjojen kanssa minulla on usein sama ongelma: ahdistun lievästi siitä, että en tiedä, mikä on totta ja mikä ei. Tässäkin se hieman vaivasi, mutta tarina imaisi minut niin tiiviisti mukaansa, että tuo vaivautuminen jäi nopeasti taka-alalle.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut lukukokemus! Suosittelen!


 ★★★★ +


 Jo aiemmin mainitsemani Katjan lisäksi kirjan ovat lukeneet mm. Nanna ja Erja.

10 kommenttia:

  1. Dora, Dora on minunkin lukulistallani kunhan sen muistan vain jossain vaiheessa lukupinooni hankkia :)

    VastaaPoista
  2. Dora, Dora on tosiaankin hieno kirja. Itselläni on siinä ja siinä, onko se yksi Blogistanian Finlandia -ehdokkaani. Muitakin vahvoja ehdokkaita on, mutta Dora, Doran maailma on omalla tavallaan niin väkevä.

    VastaaPoista
  3. Olen kirjaston jonossa sijalla 5... Eli ihan ei ehtinyt jouluksi tämä teos. Ihanaa kuulla, että kirja on odotuksen arvoinen :) Olen nyt lukenut Köngäksen aiempia teoksia ja ne on kyllä tehneet vaikutuksen. Kieli on erittäin helppoa mutta silti syväluotaavaa.

    Ihanaa Joulu sinulle, Tuulia ♥

    VastaaPoista
  4. Tämä on minunkin lukulistallani, F-ehdokkaista Jään ja Nälkävuoden lisäksi kiinnostavin ;).

    VastaaPoista
  5. Susa, hyvä. Dora, Dora kannattaa kyllä hedottomasti lukea!

    Katja, sama täällä! Olen miettinyt kuuluuko tämä listalleni, mutta luulen, että kuuluu :).

    Annika, helppoa mutta syväluotaavaa - hyvin sanottu! Odottelen arviotasi. Ja aivan ihanaa joulua myös sinulle ❤

    Sanna, minäkin ajattelin että nuo on ne kolme mitkä luen. Kun vain nyt saisi vielä Nälkävuoden käsiinsä jostain!

    VastaaPoista
  6. Minulla onkin tämä juuri kesken! Oikein hyvä kirja tähän asti... Uskon, että Kätilö nousee tämän jälkeen korkeammalle lukupinossani :)

    VastaaPoista
  7. Anni, yllätyn jos et pidä tästä! Minulla on myös Kätilö lukematta, toivottavasti ei kauaa.

    VastaaPoista
  8. Dora, Dora on upea teos! <3 Toisaalta se on taattua Köngästä, toisaalta vähän uudenlaista ja erilaista. Suosittelen sinulle lämmöllä myös Köngäksen vanhempia teoksia, olen ihan varma että pitäisit kovasti niistäkin! :)

    VastaaPoista
  9. Sara, tämä herätti kyllä aivan ehdottomasti kiinnostuksen Köngäksen tuotantoa kohtaan! Onko sinulla joku erityinen, mitä suosittelisit?

    VastaaPoista
  10. Taidan suositella sinulle ennen kaikkea Luvattua, joka taitaa olla kaikista Köngäksen kirjoista se minulle rakkain. Toisaalta myös Vieras mies on upea, yhtä hyvin voisit lukea sen seuraavaksi. :)

    Myös nykyaikaan sijoittuva Hyväntekijä on hieno, mutta silti suosittelen mieluummin noita kahta historiaan sijoittuvaa romaania. Ihanaa jos luet lisää Köngästä, olen aina ikionnellinen kun joku lukee suosikkikirjailijani vanhempia teoksia - ja toivottavasti ihastuu! <3

    VastaaPoista