torstai 15. marraskuuta 2012

Alice Hoffman: Punainen puutarha


Alice Hoffman: Punainen puutarha
Kustantaja: Gummerus, 2012
Alkuteos: The Red Garden, 2011
Suomentanut: Raimo Salminen
Sivuja: 292

Blackwell on syrjäinen kaupunki kaukana Massachutesissa. Vuori erottaa sen muusta maailmasta, joten sinne pääseminen on työn takana. Se on kaupunki, jossa on harvinaisen paljon karhuja ja joki, joka kuhisee ankeriaita. Hallie Brady oli kylän ensimmäisiä asukkaita. Jo kauan aikaa sitten hän pakeni ankeita oloja ja saapui pienen ryhmän kanssa Blackwelliin, jonne he asettuivat asumaan ja alkoivat pikkuhiljaa rakentaa kaupunkia.

Punainen puutarha on kertomuskokoelma, jonka tarinat sijoittuvat kaikki Blackwelliin ja käsittävät hyvinkin pitkän aikavälin alkaen kaupungin perustajista ja matkaten heidän jälkeläistensä ja taas heidän jälkeläistensä myötä kohti nykypäivää. Siellä täällä on myös hieman maagisuuttakin, kuten kummitteleva tyttö, taianomainen elämänpuu tai puutarha, jossa kaikki mikä kasvaa, on punaista. Se kertoo myös muun muassa yhdestä kylän opettajasta ja hänen karmivasta menneisyydestään, eräästä uskollisesta koirasta sekä miehestä, jota pidetään Blackwellin hirviönä. Sotakin on koetellut armottomin käsin kaupunkia.

Uskon kertomusten toimivan sekä irrallisina että myös kokonaisuutena luettuna. Kertomusten välillä on löyhä side: henkilöt vaihtelevat, mutta ovat usein esimerkiksi aiempien tarinoiden henkilöiden jälkeläisiä ja samat kylän ilmiöt toistuvat eri kertomuksissa. Mielestäni kertomukset olivat melko vaihtelevan laatuisia: osa oli selvästi parempia, osaa taas vaivasi liiallinen tunteellisuus tai yksinkertaisesti vain vähäisempi kiinnostavuus.

Kaiken kaikkiaan Punainen puutarha oli kyllä varsin mieluisa ja positiivinen lukukokemus. Sitä oli miellyttävä lukea, kieli on helppolukuista. Miljöö on viehättävä, ja pienet yliluonnolliset asiat oltiin onnistuneesti tuotu mukaan. Kirja oli hyvällä tavalla sadunomainen, siinä käsiteltiin kuitenkin melko rankkojakin aiheita. Se on juuri sopiva kevyempi, muttei liian kevyt kirja pimeisiin syyspäiviin tai raskaampien kirjojen välissä luettavaksi.



★★★ ½


Muita lukeneita: Norkku, Maria, Katja, Sonja, Henna, Sanna ja Elma Ilona

2 kommenttia:

  1. Kevyempi, muttei liian kevyt. Hyvin sanottu! Minä pidin Punaisesta puutarhasta enemmän kuin odotin, koska sen lukeminen oli jotenkin niin rentouttavaa.

    VastaaPoista
  2. Katja, Punaista puutarhaa lukiessa sai kyllä hyvin ajatukset muualle!

    VastaaPoista